Nenä sentään

siis, eksyin lankakauppaan tässä viime sunnuntaina. Siitä asti olen ollut ihan kudonnan pauloissa. Ei kyllä pitäisi näin Joulun alla mennä mihinkään LANAKAKAUPPAAN. Pitäisi olla kotona ja siivota joulusiivousta ja leipoa ja tehdä laatikoita.

Oli ihan pakko tehdä jotain muuta, muuten kädet jäykistyvät kokonaan kudonta-asentoon. Kunhan saan virkkaukset virkattua, kutomiset kudottua ja ompelukset ommeltua, niin laitan sitten kuvia tänne kaikkien ihailtavaksi, heh

Joulunodotusta

ja lahjojen valmistusta.

Löysin ihanan pipo-ohjeen Käsillätekemisen terapiaa blogista.
Nyt on sormet niin jäykät, että pidän pientä paussia. Kunhan saan pipon valmiiksi, niin laitan kuvan tänne.
Löysin myös tosi kivat lapaset Virkun blogista. Johan niitä kokeilin, mutta minulla oli liian pieni virkkuukoukku, joten se hommeli jäi odottamaan.

Paska päivä

Jalka on ollut kipeä. Ei ole voinut istua, ei seistä, ei kävellä. Sitten kun laittaa jalan vaateriin, niin tulee uni.


Kävin tänään kirkolla (Kangasniemi) ja meidän tie oli luistinratana. Ajoin kieli keskellä suuta 30-40 km/h:ssa enkä silti meinannut pysyä tiellä. Kotiin tullessa ajoi edelläni aura/hiekoitusauto ja meidän tien risteyksessä oli roska-auto ojassa.
Tällaista se on ollut jo muutaman vuoden.

Paska päivä ja paska talvi.

Yksin kotona

on välillä kiva olla. Olimme tänään anopin 80-vuotis synttäreillä ja toinen meistä jäi niitä sinne juhlimaan. Minä tulin kotiin hoitamaan koiria ja kissoja. Niitä ei voi kauan pitää yksinään.
Oli kivat synttärit. Nyt nautin kuitenkin tästä yksinolosta. Voin vaikka seisoa päälläni, jos siltä tuntuu. Ihan kivaa.

Orkidea

Minulla on ollut näitä kaunottaria parin vuoden ajan. Ensimmäisen orkidean olen onnistunut tappamaan. Viime talvena pidin sitä varmaan liian kuivana, joten se otti ja kuoli. Aivan ihana valkoinen orkidea, harmittaa.

Toisen ostin reilu vuosi sitten ja sen olen saanut säilymään, vaikka tein sen mokan, että katkaisin sen kukkavarret kukinnan jälkeen. Se on ollut minulle vihainen jo vuoden, mutta nyt se kasvattaa uutta kukkavartta. Vielä kun se kukkisi, niin vau...

Viime äitienpäivänä mieheni yllätti minut ja toi minulle kukan, orkidean. Tässä alkusyksystä se pudotti kaikki kukat ja kuivatti kukkavartta, mutta nyt se työntää nuppuja niihin puoleksi kuivaneisiin varsiin.

Ostin kolme orkideaa alennusmyynnistä kuukausi sitten, nuo kukassa olevat. Kuinkahan kauan saan ne säilytettyä hengissä :o

Pitäisi kai hankkia niille lasinen kasvikaappi. Jos nyt tämä "harrastus" tästä kasvaa, niin sitten.

Talavi tulloo

vai tuleeko? Vettä sataa ja sataa ja sataa... Tuntuu ihan siltä, että kaikki maailman vesi taivaalta on pakko tiputtaa maahan just nyt.
Liekö kyse paljon puhutusta ilmastonmuutosilmiöstä, teidä häntä.

On ollut vähän kiireitä, työttömällä :) On sukututkimuskurssia, posliininmaalausta, järjestötehtäviä ym. ym. Viimeiksi "tehtailimme" kylällä hirvipeijaiset.

Minulla on ollut mattokangas puissa nyt pari vuotta. Matto jäi tekemättä, kun loukkasin käteni kaksi vuotta sitten sirkkelissä. Nyt kokeilin, että josko käsi kestäisi maton loppuun kutomisen ja yllätys, yllätys, se kestää. Eli sekin keskeneräinen homma on nyt "hanskassa".

Tämä pimeys vain aikoo masentaa. Kun lumi sataa maahan, niin tulee valoisampaa ja mielikin virkistyy. Ei ole enää sellaisia ihania syysilmoja, kun on pieni pakkanen ja ilma on kuulas, sellainen että se ihan rapisee.

Masennusta torjuen täytän päiväni tekemisellä, vaikka joskus tekisi mieli jäädä aamulla sänkyyn ja vetää peitto korviin. Että sellaista...

Mattia niin ikävä...

Kuuntelen Il Divoa, muistelen Mattia ja itken yksin kotona. Viime yönä luulin, että Matti-enkeli tuli Doorista noutamaan koirien taivaaseen, missä, kuten Iita sanoo, mopsitkin tuoksuvat mansikoilta.

Jotenkin heräsin kahden maissa yöllä ja huomasin, että Dooris oli kakannut laittialle ja istui vesikuppinsa vieressä. Ajattelinkin viedä sen ulos ja niin lähdimme peräkanaa marssimaan ulko-ovea kohti, kun Dooris sai jonkin kohtausken eteisessä. Ensin se alkoi yökkimään ja oksenti, sen jälkeen se kaatui kyljelleen ja sätki ja parkui, pissi alleen. Siinä jo luulin, että nyt Dooris kuoli, mutta niin se vain nousi siitä ylös ja meni takaisin koriinsa.

En sitten saanut unta koko yönä, kun vain vahdin sitä. Jossain vaiheessa se kävi juomassa ja aamulla se oli väsynyt, mutta muuten ok.
Kannoin sen ulos tarpeilleen ja iltapäivällä se sitten jo söi ruokansa, kupin tyhjäksi.

Se on niin pieni ja kevyt, niin suloinen. Olen kuitenkin päättänyt, etten sure sitä ennakkoon. Vietämme näitä päivä kuten ennenkin. Suru tulee sitten, kun sen aika on. Nyt suren Mattia, ruttuturpaa.

Nopeat internetyhteydet

maakuntiin!!!

Hieman historiaa: Saimme laajakaistan muutama vuosi sitten tänne maalle. Siihen asti meillä oli joko modeemi tai ISDN yhteys käytettävissämme.

Suomi puhui tietoyhteiskunnasta ja tietoliikenneyhteyksistä niin kuin ne olisivat olleet kaikkien saatavilla. Soitin noin 5 vuotta sitten Soneralle ja kysyin millaiset mahdollisuudet meillä on saada laajakaistayhteys kylillemme. Sieltä vastattiin, että ei minkäänlaisia mahdollisuuksia sillä hetkellä eikä tule koskaan olemaankaan.

No, nyt meillä sitten on mahdollisuus jopa 8 mb yhteyteen.

Sitten seuraavaksi: Muutama kuukausi sitten tuli Soneralta ilmoitus, että he purkavat lankaliittymät pois maaseudulta. Tarjosivat meille yhteyttä joka kulkee entisessä NMT-verkossa. Perustamiskustannukset olisivat liikkuneet monen sadan euron paikkeilla. Ja juuri olen ostanut laitteet ADSL-yhteyttä varten. Ei halpoja nekään.

Tänä aamuna uutisissa kerrottiin, että vuoteen 2010 mennessä yli 90 %:lla suomalaisista tulee olemaan (niin halutessaan) 1 Mb:n yhteys ja vuoteen 2015 mennessä megoja oli jo 24 (tai jotain sinne päin).

Mokkula olisi vaivaton ratkaisu liikkuvuutensa ansiosta, mutta kun meille ei 3G-verkossa ole peittoa.

Tässä siis olemme jälleen. Valintojen edessä. Voi niitä, jotka hätäpäissään sijoittivat @450-verkkoon.

Mitä poika edellä sitä isä perässä

Yhtään ei jännitä :)

Severi ratsailla

Severi, 4 vuotta, ensi kertaa ratsailla apunaan Rosalie. Ratsuna Väinö, Baron John, lämminveriruuna, 7 vuotta. Väinö on valloittanut sydämiä mennen tullen. Se on kiltti ja komea, helppo käsitellä ja perso herkuille :)

Minä, joka arastelen hevosia, olen ihan onnessani, kun uskallan helliä ja talutella Väinöä. Se on sellaista terapiaa, jota vain eläin voi ihmiselle antaa. Ikävä vain, että pääsen sitä katsomaan niin harvoin. Ensi kesäksi yritän saada sen meille päivähoitoon.

Pasuunakukka

Jouduin sitten kuitenkin siirtämään Pasuunakukan sisälle, jolloin se alkoi kukkia muutaman päivän sisällä.

Sain kukan äidiltäni viime syksynä talvehtimaan meidän kellariin ja keväällä tarjotessani sitä takaisin niin äiti antoikin sen minulle.
Nuppuja siinä on kymmeniä, nyt on kaksi auki ja kolmas aukeaa lähiaikoina.

Mitenkähän saisin kaikki nuo nuput kukkimaan!
Illalla auetessaan kukka oli valkoinen ja punastui yön aikaan.
Kukka tuoksuu vain öisin ja tuoksu on huumaava.

"mummo kutoo sukkaa hämärässä"

Illat alkavat hiljalleen pimetä, joten nyt on aika "mummon kutoa sukkaa hämärässä" aina siihen asti, kunnes päivä alkaa jälleen olla noin tämän pituinen.

Viime vuonna kudoin saapassukkia, vinkkelisukkia, kirjoneuleisi ja pitsineuleisia pitkiä sukkia.
Uuden sadon hedelmät laitan tähän bologiin, jos niitä nyt kovin viitsii mainostaa :)

Dooris suree

Korista puuttuu yksi....
Keskiviikkoiltana Dooris oli ihan hukassa. Se ei tiennyt missä olla, vakipaikat se kävi läpi eikä missään ollut hyvä. Sain sen viimein rauhoitettua jalkojeni viereen. Koriinsa se meni sitten nukkumaan ja Hasso (saksanpaimenkoiramme) meni sen lähelle makaamaan siihen asti, kunnes Dooris nukahti (yleensä se viihtyy vain ihmisten läheisyydessä).
Syömisen kanssa on ollut vähän ongelmia, samoin juomisen. Nyt se kuitenkin on alkanut piristyä, mutta vaikeaa on vieläkin. Pelkään sen menevän kohta Matin perässä. Onhan sillä ollutkin kaikenlaisia sairauksia. Sitkeesti se kuitenkin on jaksanut porskottaa. Doorikselta meni näkö jo muutama vuosi sitten, kun päässä meni hermot jotenkin ristiin. Se kulki pää vinossa monta vuotta. Jotain se vielä näkee, ehkä hahmottaa esineet. Siltä on leikattu iso virtsakivi ja kohtu tulehduksen jälkeen.
Siinä Dooriksen sairaskertomus, paitsi tavalliset tulehdustaudit.
Matin kanssa ne nuorina koirina ajoivat naapurin hiehot metsään ja polleina tulivat takaisin korvat lärpättäen. Seikkailivat toisiaan tukien naapureissa. Nuorempana Dooris oli johtajakoira. Se houkutteli Matin aina huonoille teille. Matti kilttinä koirana seurasi siskoaan.
Toisaalta on parempi näin, että Matti lähti ensin. Dooriksen ollessa Iita-tyttäreni luona Matti itki ja valitti ikäväänsä monta päivää. Dooris saattaa kestää tämän paremmin, toivottavasti.

Matin muistolle

Mopsipoika Matti. Siinä istuu tyypillisellä tavallaan. Matti on kulkenut mukanamme jo 12 vuotta siskonsa Dooriksen kanssa. Minä ne vastaanotin syntymän hetkellä ja nyt vein Matin viimeiselle retkelleen eläinlääkärille.

Matti sairastui aamulla ja niin oli vakava sairastuminen, että muuta ei ollut enää tehtävissä kuin helpottaa Matin viimeisiä hetkiä. Ei tarvinnut oman ruttuturpani kärsiä enempää eikä kauempaa (itkua, kyyneleitä).

Hyvästi rakas koirani. Sinua aina kaipaan ja mietin, että kuka nyt lämmittää jalkojani kylminä talvi-iltoina, kuka imuroi kanssani, kuka moppaa lattiat kanssani, kuka laittaa sapuskaa kanssani.
Matti oli aina mukana touhussa. Aina siellä, mihin päin jalkojani aioin siirtää, oli tietenkin Matti. Kesäisin puutarhan hoidossa mukana, tiellä, sanoisi joku. Mutta minä en kokenut koskaan Matin mukanaoloa haitaksi. Minusta se vain oli niin Mattia.
Voi Matti!

Rian ja Rosan heppa Väinö

Ei parantunut jalka viikossa

Taitaa olla pitkä toipuminen, kun vieläkin sattuu niin piip....
Olen kyllä yritäänyt vähentää särkylääkkeitä ja onnistunutkin. Enää olen ottanut vain tarvittaessa, eli kerran päivässä. Nyt pitäisi ottaa lääkettä, kun kipu kipuaa polveen asti. Mutta yritän olla ilman.

Tämän viikon olen vielä saikkarilla. Olisihan se ollut aika mahdotota mennä töihin 30 kilometrin päähän, kun ei kykene autoa ajamaan. No, parempaan päin on menossa, turvotus on laskenut radikaalisti. Alhaalla jalkaa ei vielä kauan voi pitää, mutta pieni liike auttaa.

Tukisidettä en ole voinut pitää, kun olen varmaan allerginen siinä olevalle liimalle. Eli ilman on tultava toimeen. Huomenna menen fysioterapiaan ja kuuntelen heidän neuvonsa.

Kuinka jalka jaksaa?

Tänään on tapahtunut vähän edistystä, uskalsin imuroida. Pätönen homma ja jo alkoi jalka kipeytymään. Mutta, jostainhan on aloitettava.

Vielä jalka on turvoksissa. Toissapäivänä kun menin jalkaa näyttämään terveyskeskukseen, niin hoitaja ei ollut ollenkaan iloinen nähdessään verirakkulan. Siinä on vissiin suuri tulehduksen vaara. Lääkäri sen sitten puhkaisi ja sitoi. Luulisin, että jos sitä rakkulaa ei olisi ollut, niin tilanne olisi aika hyvä.

Paremmalta nyt kuitenkin näyttää ja olen toiveikas, että pääsen ensi viikolla töihin.

Kolme päivää tapahtumasta

Jalka on NIIN turvoksissa ja kipeä. Verta on valunut vähän joka paikkaan. Villin näköinen tuo veripussi.

Jalka murtui, melkein

Yhdeksän aikaan eilen illalla, kukka-astioita kasteltuani, astuin kukkapenkin reunuskivetykselle ja jalka lipesi, taittui ja kaaduin päistikkaa selälleni saviruukun päälle. Hirveä kipu nilkaassa ja se turposi heti. Tietenkin ajattelin, että luut murtui. Sillä ei pystynyt varaamaan ja minulla olikin tekeminen, että pääsin sisälle soittamaan kyytiä terveyskeskukseen.
Puoli yhdeltätoista olin Mikkelin keskussairaalassa. Siellä kaverit laittoivat tuulemaan. Röntgenhoitaja oli jo kotiovella, kun sai kutsun takaisin ja hänhän tuli. Ihana ihminen. Jalka kuvattiin ja onneksi myös kirurgi oli paikalla katsomassa kuvat. Luut eivät onneksi olleet murtuneet vaan selvisin pahalla nivelsiteiden revähdyksellä. Nykyään ei tätä vaivaa operoida, joten pääsin kotiin kun nilkka oli sidottu.
Viikon saikkari alkuun ja jos jalka ei ole kunnossa, niin saikkari jatkuu.
Minä olen niin helpottunut kipujeni keskellä siitä, ettei luut murtuneet. Nyt könkkään ja yritän varata jalalla niin paljon kuin vain mahdollista. Se kuulema auttaa parantumisessa.

Leimurakkaus

Ei viihdy kovin hyvin suorassa auringon valossa. Nyt, muutettuaan hieman varjoisampaan paikkaan, alkaa kasvamaan ja kukoistamaan.

Kauniit värit.

Harjaneilikka ja kultahelokki

Harjaneilikka on mieleiseni kukka. Kasvutavaltaan ei niin miellyttävä, koska meinaa mennä maatamyöten, jos vain pääsee.

Yhtäkaikki, ihana kukka.

Helokki on myös aivan ihana. Välillä sain sen häviämään, mutta onneksi se tuli takaisin :)

Korkeita kaunottaria

Kukinta alkaa jo olla lopuillaan sormustinkukilla.
Viime kesänä istuttamani komistukset.

Väriminttu on ihan väärässä paikassa. Tuokin sai paikkansa viime kesänä. En vain arvannut, että se kasvaa noinkin korkeaksi, koska minulla on sitä ollut muualla ja se on jäänyt puolet pienemmäksi, kuin kuvassa oleva.

Joten ensi kesäksi sen siirrän vähän taaemmaksi.

Ihan se ensimmäinen kukkapenkki

on pysynyt aikalailla samanlaisena jo toistakymmentä vuotta.
Veljeni vaimo Anu antoi minulle suurimman osan noista kasveista. Ostanut olen vain Valtikkanauhuksen.

Keijuangervo ja kivihahmot

Kivihahmojen tarina:
Silloin, kun pihaamme rakennettiin, niin löysimme niin isoja kiviä, ettei niitä kauramoottorilla saanut hievahtamaankaan.
No, mietimme tilattaisiinko kaivinkone, tai jotain?
Päätin sitten kuitenkin jättää isoimmat kivet paikoilleen ja merkata ne jotenkin ettei nurmikosta nouseva kivi piiloudu ja säre leikkuria.
Tyttäreni Iita-Karoliina keksi, että merkataan ne toisilla kivillä ja yritetään saada ne näyttämään linnuilta.
Siitä se sitten lähti. Viimeisin "luomus" on hylje, joka tuossa pötköttää.

Kahden värisiä liljoja

Näiden liljojen tarina on seuraavanlainen:
Ensimmäisiä kukkapenkkejä perustaessani ostin viittä eri väristä liljaa, jokaista lajia 40 tai 50 sipulia (en ihan varma ole tuosta määrästä).

Liljat kukkivat ihanasti muutaman vuoden. Kysyin liljojen leikkaamisesta alas kukinnan jälkeen eräältä "ammattilaiselta" ja hän kehoitti leikkaamaan ne noin 10 cm maanpinnasta. Leikkasin ne ja se toimi ihan hyvin, mutta sitten tuli erittäin sateinen ja kylmä kesä ja sipulit näitä muutamaa lukuunottamatta märkänivät.
Luin sitten eräästä artikkelista, ettei niitä olisikaan saanut leikata, koska varsi on ontto ja vesi pääsee sitä myöten sipuliin ja märättää sen.
Harmittaa, että se ihana tulipunainen lilja kuoli kokonaan, eikä tuota valkoistakaan montaa jäänyt jäljelle.

Köynnösruusu Rosa Flammentanz

Ensimmäinen ruusu :)

Clematis Nioble

Ensimmäinen kärhön kukka :)

Mitä nyt tehdä?

Jackmanii taitaa tosiaan kuolla. Sen lehdet muuttuvat ruskeiksi ja kuivuvat pois. Kärhöt voivat tietenkin sairastua sienitauteihin, joten ehkä siinä on nyt käynyt niin, vaikka minä kyllä ohjeen mukaan poistin kaikki kuivaneet ja ruskettuneet lehdet heti.
NYYH....

Nythän minä hokasin...

että uudessa penkissä on yhtä kukkaa lukuunottamatta vain keskikesällä ja syksyllä kukkivia kukkia.

Täytynee kipaista kauppaan ja ostaa jotain keväällä ja alkukesällä kukkivia. Netistä jo katsastin ja löysin seuraavia: Värililja Ercolano, Lehtokielo, Mätästähdyke ja Purppuraorvokki.

Jos jotain noista saisi...ja tietenkin sammalleimua.

Kukkapenkki viittävaille valmis

Eilen illalla sain kaksi kauhallista turvetta naapurin turvesuolta.

Tänä aamuna sitten istutin kotona olleet kasvit penkkiin. Vielä täytyy ostaa valkoista sammalleimua reunalle.
Penkissä on valkoista syysleimua, jaloangervoja, hortensia Endless summer, köynnöshortensia ja alppiruusu.
Sitten jännityksellä odottelemaan, että miten nuo viihtyvät. Osa on nimittäin siirretty neutraalista maasta ja niissä on kukkanuppuja. Katsotaan nyt jaksavatko ne avata nuput. Jos ei tänä kesänä, niin sitten ensikesänä.
Idean tähän penkkiin sain naapurin Riikalta, kiitos Riikka.

Ihan pihalla ja ilman vaatteita

No, ei nyt kuitenkaan.
Minulle on pieni painajainen mennä vaateostoksille ja siksi jätän kaikki hankinnat viime tinkaan. Nyt on torstai ja lauantaina pitäisi mennä häihin, eikä kaapissa ole sopivaa rätin rättiä.

Eilen sitten terästäydyin ja lähdin "vaateostoksille". Hetihän minulle meni herne nenään, kun mikään ei mahtunut päälle eikä myyjä viitsinyt nähdä vaivaa, että saisin edes jotain tilaisuuteen sopivaa. Meni vain jonkun tyypin kanssa takahuoneeseen kahville.

Mutta tänään, vau. Löysin tältä pieneltä paikkakunnalta aivan mahtavan Coconate nimisen kaupan.

Ihania vaatteita, tosi hyvää palvelua. Voi jopa tilata mittatilaustyönä vaatteen, vau!!!! Ja sen saa myös tosi nopeasti.

Uusi perennapenkki happaman maan kasveille

Uusi kukkapenkki, harkoista rakennettu.
Paikka on pojoisen puolella rappujen vieressä. Siinä oli nurmikko, jonka kaivoin ylös.
Odottaa turvesuolta hapanta turvetta, jota saan lähipäivinä ja tietysti niitä kukkia.

Nuo harkot ovat oikein käteviä. Niistä saa aikalailla minkä muotoisen penkin tahansa vähällä vaivalla.

Katsotaan nyt mitä tästäkin tulee. Penkkiin aion istuttaa rodoja (yksi siinä jo on :), hortensioita, jaloangervoja ja leimukukkia. Joskus jos löydän sinivaleunikkoa, niin aion sitä kokeilla.

Kärhö kärsii

Voi, voi. Tein kai väärin, kun istutin Jackmaniin samaan ruukkuun köynnösruusun kanssa. Se nuokkuu ja näyttää aivan kuivalta.

Olen kyllä kastellut paljon ruukkua, mutta imeekö ruusu sitten kaiken, vai kaipaakohan se mahdollisesti lisää lannoitusta. Voi, voi....

Astiassa kasvaa

Astia 1:
Tässä astiassa kasvaa imukärkivilliviini. Sain sen tyttäreltäni Kirsiltä äitienpäivälahjana. Juurella muraatti.
Suunnittelin keväällä pergolan rakentamista, mutta se jäi tältä kesältä. Olin kuitenkin jo ostanut muutaman köynnöskasvin ja tarvitsin niille väliaikaisen istutuspaikan, joten valitsin astiat.

Astia 2:
Kaksi kärhöä, clematis alpina ja clematis nioble, juuria suojaamassa seppelvarpu.

Astia 3:
Köynnösruusu Rosa Flammentanz ja kärhö Clematis Jackmanii juurella myös tässä seppelvarpu.

Nyt sitten jännittääkin, että kuinka nämä viihtyvät.

Sataa, sataa aina vaan...

Nyt sitä energiaa ja uusia suunnitelmia olisi pihan laittoon. Vaikka en sokerista olekaan, niin jotenkin vain ei kutsu tekeminen sateessa.

Suunnittelen kukkapenkkiä, jossa on vain happaman maan kasveja. Rodoja, hortensioita, jaloangervoja (epävarma tieto tämä) ja jos joskus löydän jostain, niin sinivaleunikkoa.

Ostin turveharkkoja ja tarkoitus olisi poistaa nurmialuetta kukkapenkin tieltä talon pohjoispuolelta. Naapuri lupasi minulle turvetta suoltaan. Hyvä siitä tulee, kunhan vain pääsen sitä tekemään.

Nyt vain odottelen sateen taukoavan, niin pääsen tositoimiin :)

Kuunlilja

Kuunlilja taitaa viihtyä pihallani. Minä käytän sitä myös reunakasvina kukkapenkissä.

Tämä "hilupilttuun" kasvi on ollut tuossa paikassa jo useamman vuoden ajan. Keväällä tuossa penkissä kukkii pieni valkoinen narsissi.

Ja takana tietysti humala....

Jalopähkämö

Jalopähkämö, hmmmm

Nyt kukkii kauniisti. Vaatii aurinkoisen paikan. Tämän kukan "nappasin" tyttäreltäni Petäjävedeltä muutama vuosi sitten.

Istutin sen ensin varjoisempaan paikkaan. Siinä se ei ole kovin suureksi kasvanut, kuten tuo nyt kuvassa oleva kasvi.

Tarhakurjenpolvi

Viime kesänä ostin kolme tainta ja nyt se jo kasvaa ja kukkii näin upeasti.
Pidän tuosta väristä oikein paljon.

Siitä on tullut oikea katseenvangitsija.

Näyttävä kukka.

Viiruhelpi ja keltakurjenmiekka

Minä pidän erityisesti tästä ryhmästä. Olen istuttanut ensin viiruhelpin omaksi mättääkseen syystä, että näin saan pidettyä sen aisoissa.
Sitten se kuitenkin näytti kaipaavan seuraa, joten istutin tuon keltakurjenmiekan (äidiltä saatu) seuraksi. Viime vuonna minulla oli kuunliljaa (sain valtavat määrät kuunliljaa ja pikkusydäntä avovävyn, kivenkantaja Tonton, kotipaikalta remontin tieltä) niin paljon, että piti miettiä niille paikkaa ja löytyihän se.

Tarhapäivänlilja

Pidän erikoisesti tämän kukan kasvutavasta ja tietysti tuosta kauniin keltaisesta kukasta.

Tämä kukka on istutettu viime kesänä (2007) ja todennäköisesti tuosta vielä kasvaa, ainakin toivon.

Humala

Humalaa löytyy varmaan aika usealta maalaistalon pihalta. Ennenhän sitä oikein velvoitettiin kasvattamaan. Nykyään humalaa kasvatetaan ehkä paremmin koristeeksi, kuin hyötykasviksi.

Minulla on humalaa neljässä paikassa, ainakin. Kuvassa on noin 15 v sitten istutettu humala.

Kivipuro

Tämä kivipuro syntyi viime kesänä, kun osallistuin pihakilpailuun. Arvostelulautakunta kävi tekemässä katselmuksen ja siinä samassa kysyin ammatti-ihmiseltä, että mitä noiden vaahteroiden alle kannattaisi laittaa. Siinä kun ei oikein kasva kunnolla mikään.
No, hän ehdotti kivipuroa. Siitäpä sitten kivenkantaja Tonto alkoi kiviä kantamaan. Nyt kivipuro on valmis.
Kivillä kasvaa sammalta ja välistä tarharaunioyrttiä (sitä ei niin vain hävitetäkään). Pari saniaistakin olen siihen istuttanut. Ne eivät tuossa kuvassa valitettavasti näy.
Aika jännä, vai mitä.

Riippahernepuu

Vasemmalla tänä kesänä istuttamani riippahernepuu

Alla puu sellaisena, jona toivon omani joskus esiintyvän.
Siis jonain päivänä...

Unikko

Mikä, mikä se sieltä pilkistää?

Kas, Unikkohan se.
Eksynyt unikko Hanhikin kylkeen. Miten lie sinne joutunut?

Olen yrittänyt siirtää sitä "parempaan" paikkaan, mutta se ei suostu muualla kasvamaan. Siispä annan kukkani kukkia haluamassaan paikassa.

Pihakilpailu

Osallistuin Kangasniemen kaunein piha-kilpailuun viime (2007) vuonna sillä seurauksella, että sain kunniamaininnan, eli tulin toiseksi sarjassa vanha maalaistalon pihapiiri.

Josta johtuu, että tänä kesänä Juhannuksen jälkeen pihallamme on vieraillut yli 200 henkilöä eri puolilta Savoa.

Vierailut tapahtuivat Juhannuksen jälkeisenä tiistaina, keskiviikkona ja torstaina. Tiistaina olin itse vielä lomalla ja esittelin pihaa noin 80:lle ihmiselle. Keskiviikon ja torstain "oppaana" oli mieheni, joka ei tiedä mitään muuta pihasta kuin "kuopan kaivaa johon vaimo jotain istuttaa".

Hän joka tapauksessa on ollut ihan hyvä opas, koska vierailijat viihtyivät.

Juhannusruusu

Toivoisin, että juhannusruusu kukkisi kauemmin. Siinä on niin ihanat kukat ja tuoksu.

Jospa on kuitenkin niin, ettei sen ole edes tarkoitus kukoistaa pidempää aikaa, vai onkohan kukinnan pituus riippuvainen paikasta.

Oli miten oli, kukintaa on mahtava seurata.

Rentoakankaali

Tämä reunakasvi on mielestäni kaunis sinisine kukkineen, kauniine lehtineen ja kasvutapoineen. Se on kaunis kautta kasvukauden.

Olen kokeillut muutamaa eri reunakasvia, kuten esim. rönsyansikkaa ja suikeroalpia päätyen pitämään eniten tästä kauniista kukasta.

Leikkivät

Albumi leikkivistä lapsista ja koirista pihallamme.

Kuvaajana Alari

Pioni

Kukkii pihallani parhaillaan komeasti.
Tausta:
Sain tämän pionin (laji on ehkä Kiinan pioni, Paeonia lactiflora) Petäjävedeltä tyttäreni ystävältä, hänen ulkosaunansa seinustalta. Ensin arastelin hieman sitä ottaa, onhan pioni arka siirtämisestä, mutta tämäpä vähät siitä välitti. Ensimmäisenä kesänä siirtämisen jälkeen kukki jo. Olen siirtänyt sitä vielä kerran senkin jälkeen ja nyt sillä on mieleisensä paikka.

Aki Vilkamaan muistolle

Aki Vilkamaa, Rajuilma, siskoni pojan isä.

Minä en ole tavannut Akia 20 vuoteen. Pitkä aika olla tapaamatta ihmistä, jolla on ollut joskus merkitystä elämäämme.
En kuitenkaan sanoisi Akin unohtuneen. Elihän Aki Rane-Villessä ja tulee elämään jatkossakin. Akia jäi moni ihminen kaipaamaan, eniten varmaan hänen läheisensä.
Joukossa on kuitenkin myös meitä, joita hän ohimennen hipaisi ja jätti meihin jäljen. Minulle Aki jätti ihanan siskonpojan, siitä kiitollisena sanon Akille jäähyväiset.
(kuvassa Rane-Ville)

Tervetuloa ampiaispesään

Olen tänä päivänä, 30.6.2008, aloittanut vihdoin ja viimein blogin kirjoittamisen. Tuntuu vain olevan hieman aloitusvaikeutta. Mitä kirjoittaisin ja miksi kukaan olisi kiinnostunut siitä mitä kirjoitan.

Mietin myös sitä, että mille alueelle haluaisin blogini keskittyvän. Olen kiinnostunut monista eri asioista, joista mainittakoon käsityöt melkein kaikissa muodoissaan, maalaaminen, piirtäminen, puutarhan hoito ja tietenkin perinteisesti myös lukeminen.
Harrastukseksi kai voidaan myös laskea ammattini atk:n parissa, kirjoitanhan blogiakin.

Tässä tämä lyhykäisyydessään. Näin alkuun.