Urkki vs. Biehka

Vahingossa tullut sanottua Urkkia Rockyksi (ensimmäinen musta mopsipoikani) ja ihmettely on suuri, että miksi nyt, kun ei aikaisemmin. Johtunee siitä, että pieni musta saa pyörittää Urkin vaikka kahdeksikolle, niin kärsivällinen Urkki on. Samoin oli Rocky. Pienet lapset, olivatpa sitten koiran, kissan, possun tai ihmisen, saivat turvapaikan Rockyn suojassa.
Nyt huomasin eräänä päivänä, kun olin antanut puruluut molemmille ja Biehka oli hukannut omansa, että Biehka kävi todelliseen hyökkäykseen ottaakseen Urkin puruluun. Urkki vain väistyi sivuun ja antoi luun suosiolla. Samoin on ruokakupin kanssa. Jos en ole vahtimassa ja estelemässä, niin kyllä Biehka ajaa Urkin pois kupiltaan.
HASSU koirapoika ♥

Biehka - puutarhamopsi

Olipa kerran mopsipoika Matti. Matti oli emännän kaveri, jopa kukkapenkkien ja pihatöiden teossa. Emäntä jäi kaipaamaan suuresti puutarhakaveri Mattia, kun siitä tuli mopsienkeli. Nyt emäntä on saanut uuden puutarhamopsikaverin :) Biehka osoittautui juuri sellaiseksi. Nyt hoidetaan ydessä kukkapenkit ja muutkin kaivamista/raivaamista kaipaavat kohteet.

Peni pieni kyllästyi

ja osoitti mieltään aitassa.

Siinä nojatuoli, sohva ja muorin matonkuteet saivat kyytiä. Näkyvissä on vain pieni osa tuohoa.

Mutta, on se Peni niin ihana kuitenkin.

Kerjäläiset

Hasso-koira ja Mönkäre-kissa kerjuulla.

Pieni Peni-poika

Tämä tättähäärä, 3 kk:n ikäinen Peni-poika, nautti oikein olan takaa maalla olostaan.

Myyräjahti oli oikein hauskaa. Linnutkin kiinnostivat, mutta myyrät voittivat ylivoimaisesti.

Oli kaveri välillä ihan rättiväsynyt. Muuten kaikki meni hyvin, mutta Hasso komensi kerran Peniä kovalla kädellä. Itkua piisasi jonkin aikaa, mutta onneksi Hasso ei sentään Peniä vahingoittanut.

Hasso

Hasso, Demant's Turbo, talonvahti, naurava koira, jolla on koirien adhd. Vai johtuneeko luonne syntymässä saadusta nimestä. No, turbo se nyt kuitenkin on.

Hasso on paimenkoira ja lisäksi lintu, myyrä ja hiirikoira. Linnut ovat sitä kiusanneet joten tänä talvena se päätti ottaa ohjat käsiinsä ja listi kaksi lintua. Liekö saalistusvietti iskenyt liiaksi päälle.

Sisällä kissat saavat olla suht.koht. rauhassa, mitä nyt paimennettavina, mutta ulkona ei kukaan kissa voi rauhassa kulkea, paitsi tietysti Tytti.
Kuten jo aiemmin mainitsin, niin Suti ja Hasso ovat kaveruksia.

Dooris suree

Korista puuttuu yksi....
Keskiviikkoiltana Dooris oli ihan hukassa. Se ei tiennyt missä olla, vakipaikat se kävi läpi eikä missään ollut hyvä. Sain sen viimein rauhoitettua jalkojeni viereen. Koriinsa se meni sitten nukkumaan ja Hasso (saksanpaimenkoiramme) meni sen lähelle makaamaan siihen asti, kunnes Dooris nukahti (yleensä se viihtyy vain ihmisten läheisyydessä).
Syömisen kanssa on ollut vähän ongelmia, samoin juomisen. Nyt se kuitenkin on alkanut piristyä, mutta vaikeaa on vieläkin. Pelkään sen menevän kohta Matin perässä. Onhan sillä ollutkin kaikenlaisia sairauksia. Sitkeesti se kuitenkin on jaksanut porskottaa. Doorikselta meni näkö jo muutama vuosi sitten, kun päässä meni hermot jotenkin ristiin. Se kulki pää vinossa monta vuotta. Jotain se vielä näkee, ehkä hahmottaa esineet. Siltä on leikattu iso virtsakivi ja kohtu tulehduksen jälkeen.
Siinä Dooriksen sairaskertomus, paitsi tavalliset tulehdustaudit.
Matin kanssa ne nuorina koirina ajoivat naapurin hiehot metsään ja polleina tulivat takaisin korvat lärpättäen. Seikkailivat toisiaan tukien naapureissa. Nuorempana Dooris oli johtajakoira. Se houkutteli Matin aina huonoille teille. Matti kilttinä koirana seurasi siskoaan.
Toisaalta on parempi näin, että Matti lähti ensin. Dooriksen ollessa Iita-tyttäreni luona Matti itki ja valitti ikäväänsä monta päivää. Dooris saattaa kestää tämän paremmin, toivottavasti.