Kaksi tärkeää poistui elämästäni toukokuussa 2014. Mieheni jätti meidät vaikean sairauden murtamana ja kävi kaksi päivää myöhemmin hakemassaa Hasson mukaansa.
Et ole ikiunessa,
et ole poissa,
olet tuhat tuulta puistikoissa,
olet valon välke aallokossa,
olet timantti hankien loistossa.
Et jättänyt meitä, et ole vaiti,
olet lintujen laulu taivaalla,
olet kuiskaus viljapellolla,
olet henkäys rakkaasi poskella.
Jää hyvästi, rakkaani.
Suuria muutoksia on tapahtunut tänä kesänä. Muutto maalta kaupunkiin. Kaksikymmentä vuotta jäi vanhalle paikalle. En kuitenkaan halunnut enää yksin jäädä isoon taloon asumaan, vaan päätin muuttaa kaupunkiin. Yksin sekin, että en voinut katsoa puutarhani rappeutumista, koska en astmaltani enää pystynyt sitä hoitamaan. Yksin sekin, että en olisi kyennyt nurkkia korjailemaan ja niin täytyy omakotitalossa tehdä, että talo pysyy kunnossa.
Tämä oli hyvä ratkaisu. Nyt asumme Urkin ja Mönkäreen kanssa kivassa asunnossa lähellä kaikkia palveluita. Suti karkasi neljän päivän jälkeen muutosta ja sekin on yksi tarina, jonka ehkä kerron toisten.
En ole vielä kerennyt suremaan menetystäni kunnolla kaiken tämän tohinan keskellä, mutta nyt on aika surra, siis surutyö alkakoon.....
