Teemakakkuja

Hieman sai kakku osumia, mutta ei se tahtia haitannut. Oli mieleinen teemakakku vävylle.

Veeti 8 vuotta - teemakakku Paavo Pesusieni

Veetille olen tehnyt näitä teemakakkuja jo useamman vuoden ajan. Tällä kertaa oli vuorossa Paavo Pesusieni. Täytteenä kakussa oli kuningatartäyte ja valkosuklaa-vaniljatäyte.

Gluteeniton täytekakku testaukseen

Uusi tuttavuus, gluteenittomuus.
Tässäpä sitten onnistunut kakku, jauhona Sunnuntain gluteeniton jauhoseos.
Muuten noudatti tasapäisyysohjetta. Ehkä seuraavan kerran laitan sulatettua rasvaa joukkoon pienen määrän, niin ei tule niin kuivanoloinen pohja.
Maussa ei ollut moittimista, eli kaikille maistui.

Iita - 30 v

”Tämä tyttö ei väistä tai pelkää missään.

Hän juhlii ja riehuu tai on ikävissään.

Hän siitä niin tykkää ja siinä on syy.

Hän on hurmaava, kiukkuinen, onnekas Myy.”

Pitkästä aikaa tein kakun. Heti huomasin käden jäljen heikentyneen. Pääasia oli kuitenkin se, että kakku maistui hyvältä.

Aku 18 v.

Rakas tyttärenpoikani, Aku, täytti 18 vuotta ja siksipä Aku sai kitarakakun synttäreillensä.



Täytteenä mansikka- ja valkosuklaamousse.
Kuorrutteena piti olla vaahtokarkinmakuinen kaulintamassa, mutta sokerikreemi käyttäytyi oudosti, kun ei tarttunut kakun pintaan, joten hätäpäissäni kuorrutin kakun vaahdolla, jota värjäsin hieman mustalla elintarvikevärillä.
Kitara on tehty valmiiksi värjätystä kaulintamassasta (Renshaw: Funky Flavoured sugardough). Tuppasi vähän sulamaan kermavaahdon kanssa, kun kakku nostettiin lämpöiseen. Pudotti myös väriä. Muuten ihan hieno tuote. Tosi helppo työstää.

Late Lammas-kakku

Pohja:
2 x 4 munan kaakaokääretorttupohjaa.
Täyte:
8 dl mansikkasurvosta terästettynä mansikkahillolla
2 x floora vispiä
1 x rahkaa
8 x liivatetta

Laten naama ja korvat:
250 gr mustaa kaulintamassaa,
pieni pala vaahtokarkin makuista valkoista kaulintamassaa

Kakku koottuna:
En löyänyt pieniä vaahtokarkkeja, joten käytin mitä löysin. Puolitin karkit ja hyvin tarttuivat, kun laitoin kermavaahdon (floora vispi + rahka) alle.
Hieman Laten naama kärsi siirrosta ja kiillekin vähän epäonnistui (kerkesi jäähtyä liikaa), mutta näillä nyt mennään.
Siinä Late nyt istuu nurmikolla kukkien keskellä.
Mitähän päivänsankari, 4 v. Veeti-poika tuumaa?

Tässä päivänsankarin reaktio:
Päivänsankari kävi kakkua ihailemassa tuon tuostakin. Laten naama siirrettiin lautaselle, että on helpompi kakkua leikata ja siinäkin Veeti kävi Latea vielä ihailemassa. Tuntui olevan mielissään.

Kakkukatastroofit

Sanotaan, että parhaiten oppii virheiden myötä. Pitänee paikkansa myös leipomisessa, vai pitääkö?

Olen leiponut täytekakkuja nyt muutaman vuoden "tositarkoituksella", eli halunnut kehittyä kakunleipojana. Kakkupohja, täytteet ja koristelut ovat olleet oppimisalueita.

Kakkupohjat:
Siis kakkupohjan voi tehdä kahdella eri tavalla, onnistuen tai epäonnistuen. Leivontablogeilemalla saa vinkin sieltä, toisen täältä. Halu kokeilla uusia vinkkejä valtaa mielen ja valitettavasti kokeilen niitä aina sellaiseen kakkuun, jonka pitää olla huomenna juhlapöydän kunkku, aaaah-huokailujen kohde kauneutensa ja makunsa johdosta. Siinä ensimmäinen, suurin mokani, josta on päästävä eroon.

Pari esimerkkiä:
Siinä vaiheessa kun luovuin vanhasta menetelmästä mitata ainesosat kakkupohjaan (laisllinen munia+sokeria+jauhoja), aloin etsiä omaa toimivaa kakkupohjareseptiä. Löysin sellaisen ensi yrittämällä, josta kuvakin tässä blogissa.
Se oli kuuden munan kakku, jota olen sitten käyttänyt menestyksellä. Ok, mutta entäs sitten, kun tarvitsen suuremman kakun? Sellaisen ei vetopohjakakkua, vaan pyöreän noin 25-30 henkilölle.
Nettiin ohjetta etsimään ja löysinkin taas ohjeen. Mutta, siinä neuvottiin käyttämään jo unohoitettua metodia. Ajattelin sitten, että ok, kai tämän näin voi tehdä TÄMÄN kerran. Totta kai se kahdeksan munan kakku olisi onnistunut, jos en olisi lukenut jostain, että paras kakkupohja tulee kun paistaa kakun 150 asteessa. Kokeillaan, tuumin ja kakku lässähti tunnin paistamisen jälkeen ja jäi keskeltä puolikypsäksi.
Mitä, mitä, mieleni huusi tuskassa. Nettiin - ja sieltä löytyi vastaus - 150 asteessa ei kakku (ainakaan noin iso) paistu kypsäksi.
No joo, täytin kakun kuitenkin ja laitoin kylmään yön ajaksi. Tynkä, mikä tynkä. Ja ihme tapahtui yön aikaan, alitajuntani herätti minut neljän maissa ja kertoi, että teepä yksi neljän munan kakku ja käytä sitä yhtenä osana. Ei kakku pilalle mennyt, mutta ei ollut niitä parhaita onnistumisiakaan, eli moni kakku päältä kaunis.

 

Tähän kakkuun tuli siis 12 munaa, eli siitä tuli paaaaaljon isompi kuin tarvis vaati. Täytteenä mansikkamousse ja sitruunatahna.
Mansikat olivat TOOOOSI hyviä. Kermana Floora vispi terästettynä vaniljakreemijauheella. Kiilteenä hillosokeri+vesi, toimii ihan hyvin.
Pieni vinkki: viipaloin mansikat keitettyjen kananmunien leikkurilla. Hieman on sottaista puuhaa, mutta jos on paljon viipaloitavaa, niin se on ihan hyvä apuväline.

Nean syntymäpäiväkakku

 Ensi kertaa kokeilin Valion suklaakermaa. Tuli vatkattua se liian paksuksi, joten ei tullut oikein kiiltävää eikä hyvää kuorrutusta.

Täytteenä hillogreemi puolukkahillosta ja diplomaattikreemi.

Suklaakoristeiden tekemistä pitää vielä harjoitella. Tämä oli eka kerta ja leikkasin suuren aukon pursottimeen tekstin takia ja se osoittautui liian suureksi koristeiden tekemiseen.

Voileipäkakku

Eilisen kakkukurssin satoa vähän muunneltuna. Parman kinkkua, mozzarellaa, viinirypäleitä ja pikkutomaatteja koristeena. Kuorrutteena Viola naturell, ruohosipulisilppua ja turkkilaista jogurttia. Täytteenä Viola tuorejuusto, sinihomejuustoa lantrattuna maidolla. Leipänä tällä kertaa karppausleipää.

Äitienpäiväkakkukatastroofi

Tälläinen häsmäkkä tällä kertaa. On se vain niin kätevä emäntä, että. Ei ehkä kannata laittaa kakun alle apupaperia siten, että leikkaa sen neljään kolmioon, vaan ainakin kahdeksaan. Nyt kävi niin, että apupaperit ulottuivat keskelle kakkua ja kun niitä sitten pois ottamaan, niin lähti osa kakkuakin.
No, näitä sattuu, aivopieruja :)

Täytekakku rippijuhliin

Nea pääsi ripille ja halusin tehdä hänen näköisensä kakun, vaaleanpunaisia ja valkeita ruusuja Nea kullalle.

Täytteenä hillomousse ja sitruunatäyte. Pursottimen käyttö vaatii vielä paljon harjoittelua ja tietenkin ruusujen teko. Harjoitusmahdollisuuksia ei vain ole sanomiseksi asti.

Vaaleanpunaiset ruusut ovat 2/3 marsipaania ja 1/3 sokerimassaa. Valkeat ruusut sokerimassaa. Lehdet vihreää marsipaania.

Onnittelut

Toinen yritelmä :)
Naapurini valittiin vuoden 2011 Maa-ja kotitalousnaiseksi, joten päätin yllättää hänet tällaisella kakulla vuoden viimeisessä posliinikerhon kokoontumisessa.
Ruusut tein valkoisesta marsipaani-sokerimassa seoksesta, samoin laatan, jotka sitten värjäsin. Muutama tunti tämän kuvan oton jälkeen väri vaikutti siten, että päällisestä tuli aivan silkkipaperin näköistä.

Synttäripoika Veeti

Kynttilät ovat kohta puhallettuna ja juhlahetki lauluineen on ohi. Juhlat kuitenkin jatkuvat ja kakut, sekä muut ihanat syömiset maistuvat. Kakkuja kehuttiin, mutta niinhän sitä aina, oli aihetta tai ei.
Toiseksi kakuksi tein Geishakakun Kakkukioskin ohjeella ja hyvää oli. Itsekkin tykkäsin :) Ulkonäkö ei kylläkään ollut lähellekkään ohjeen näköinen.

Koristeet

Mietin kauan laitanko tätä kakunkuvatusta sivulle, mutta koska aion parantaa taitojani, niin onhan se hyvä olla se ensimmäinen yritelmä todisteena tulevasta kehityksestä :D

Veetin kakkuun piti saada hirvi, koska Veetin tärkein, paras ja rakkain lelu on Herra Hirvi. Herra Hirvi seuraa Veetiä joka paikkaan ja ilman sitä ei voida mennä minnekään.

Hirven tein punaisesta marsipaanista ja "värjäsin" sen kaakaojauheella, joten sotkuahan siitä tuli.

Ruusut ja lehdet väänsin käsin marsipaanista ja sen huomaa. Minulla ei näet vielä ole työkaluja apuna. Ruusun terälehdistä tuli liian paksut ja päätinkin kokeilla sokerimassaa.

Pursottamista olen aina karttanut, koska se on tuntunut liian vaikealta eikä jälki ole ollut kehuttavaa. Näin siinä kävi nytkin. Suorastaan kauheat pursotukset, mutta aioin harjoitella ahkerasti jatkossa. Kermavaahdosta tuli liian paksua, joten se ei oikein "luistanut" pursotettaessa.
Nyt olen tilannut apuvälineitä Ullaunelma verkkokaupasta.

Vaniljakreemiä täytteeksi

Apukokki Urho

Valmiina kuorrutukseen ja koristeluun

Kakku oli yön yli jääkaapissa. Täytteenä valkosuklaakreemi ja hillokreemi vadelmahillosta. Ohjeet kakkukioski blogista. Kiitos hyvistä ohjeista.
Kiirehän minulle tuli, koristeluun ei jäänyt kunnolla aikaa, vaikka olin väsännyt koristeet edellisenä päivänä marsipaanista.

Onnistui sittenkin

Kakkupohjasta tuli aika kaunis.

Täytekakkupohja

Ok, näin se sitten alkoi, surkeasti.

Ensimmäisestä kakkupohjasta tuli ihan surkea. Ei muuten, mutta kun irroitin sitä vuoasta, se takertui reunoihin ja sitten siitä repesi paloja pois, kun irroitin reunoja palettiveitsellä. Oujee. Taidan palata takaisin vuoan rasvaamiseen ja jauhottamiseen. Se minulta on aina onnistunut.

Katsotaan nyt tuota toista kakkua, jospa se onnistuisi paremmin.

Taitaa päteä tähänkin vanha sananlasku, että parempi vahan konsti kuin pussillinen uusia, vai miten se nyt meni.

Mutta, ei lannistuta, ei. Jos tuokaan pohja ei onnistu, niin sitten täytyy väsätä vielä yksi vanhalla konstilla niin, että saan tehtyä Veetille synttärikakun.

Täytekakku

Nyt se sitten iski, uusi kiinnostuksen kohde, täytekakkujen tekeminen.
Olen selannut leivontablogeja koko päivän ja suunnitellut tyttärenpoikani 2 v. synttäreille uudenlaista täytekakkua. Perinteinen kakku alkaa jo olla mennyttä kauraa. Haluaa oppia uutta.
Huomenna se sitten alkaa. Kokeilu. Jos onnistun, niin laitan tänne kuvan.