Mitä nyt tehdä?

Jackmanii taitaa tosiaan kuolla. Sen lehdet muuttuvat ruskeiksi ja kuivuvat pois. Kärhöt voivat tietenkin sairastua sienitauteihin, joten ehkä siinä on nyt käynyt niin, vaikka minä kyllä ohjeen mukaan poistin kaikki kuivaneet ja ruskettuneet lehdet heti.
NYYH....

Nythän minä hokasin...

että uudessa penkissä on yhtä kukkaa lukuunottamatta vain keskikesällä ja syksyllä kukkivia kukkia.

Täytynee kipaista kauppaan ja ostaa jotain keväällä ja alkukesällä kukkivia. Netistä jo katsastin ja löysin seuraavia: Värililja Ercolano, Lehtokielo, Mätästähdyke ja Purppuraorvokki.

Jos jotain noista saisi...ja tietenkin sammalleimua.

Kukkapenkki viittävaille valmis

Eilen illalla sain kaksi kauhallista turvetta naapurin turvesuolta.

Tänä aamuna sitten istutin kotona olleet kasvit penkkiin. Vielä täytyy ostaa valkoista sammalleimua reunalle.
Penkissä on valkoista syysleimua, jaloangervoja, hortensia Endless summer, köynnöshortensia ja alppiruusu.
Sitten jännityksellä odottelemaan, että miten nuo viihtyvät. Osa on nimittäin siirretty neutraalista maasta ja niissä on kukkanuppuja. Katsotaan nyt jaksavatko ne avata nuput. Jos ei tänä kesänä, niin sitten ensikesänä.
Idean tähän penkkiin sain naapurin Riikalta, kiitos Riikka.

Ihan pihalla ja ilman vaatteita

No, ei nyt kuitenkaan.
Minulle on pieni painajainen mennä vaateostoksille ja siksi jätän kaikki hankinnat viime tinkaan. Nyt on torstai ja lauantaina pitäisi mennä häihin, eikä kaapissa ole sopivaa rätin rättiä.

Eilen sitten terästäydyin ja lähdin "vaateostoksille". Hetihän minulle meni herne nenään, kun mikään ei mahtunut päälle eikä myyjä viitsinyt nähdä vaivaa, että saisin edes jotain tilaisuuteen sopivaa. Meni vain jonkun tyypin kanssa takahuoneeseen kahville.

Mutta tänään, vau. Löysin tältä pieneltä paikkakunnalta aivan mahtavan Coconate nimisen kaupan.

Ihania vaatteita, tosi hyvää palvelua. Voi jopa tilata mittatilaustyönä vaatteen, vau!!!! Ja sen saa myös tosi nopeasti.

Uusi perennapenkki happaman maan kasveille

Uusi kukkapenkki, harkoista rakennettu.
Paikka on pojoisen puolella rappujen vieressä. Siinä oli nurmikko, jonka kaivoin ylös.
Odottaa turvesuolta hapanta turvetta, jota saan lähipäivinä ja tietysti niitä kukkia.

Nuo harkot ovat oikein käteviä. Niistä saa aikalailla minkä muotoisen penkin tahansa vähällä vaivalla.

Katsotaan nyt mitä tästäkin tulee. Penkkiin aion istuttaa rodoja (yksi siinä jo on :), hortensioita, jaloangervoja ja leimukukkia. Joskus jos löydän sinivaleunikkoa, niin aion sitä kokeilla.

Kärhö kärsii

Voi, voi. Tein kai väärin, kun istutin Jackmaniin samaan ruukkuun köynnösruusun kanssa. Se nuokkuu ja näyttää aivan kuivalta.

Olen kyllä kastellut paljon ruukkua, mutta imeekö ruusu sitten kaiken, vai kaipaakohan se mahdollisesti lisää lannoitusta. Voi, voi....

Astiassa kasvaa

Astia 1:
Tässä astiassa kasvaa imukärkivilliviini. Sain sen tyttäreltäni Kirsiltä äitienpäivälahjana. Juurella muraatti.
Suunnittelin keväällä pergolan rakentamista, mutta se jäi tältä kesältä. Olin kuitenkin jo ostanut muutaman köynnöskasvin ja tarvitsin niille väliaikaisen istutuspaikan, joten valitsin astiat.

Astia 2:
Kaksi kärhöä, clematis alpina ja clematis nioble, juuria suojaamassa seppelvarpu.

Astia 3:
Köynnösruusu Rosa Flammentanz ja kärhö Clematis Jackmanii juurella myös tässä seppelvarpu.

Nyt sitten jännittääkin, että kuinka nämä viihtyvät.

Sataa, sataa aina vaan...

Nyt sitä energiaa ja uusia suunnitelmia olisi pihan laittoon. Vaikka en sokerista olekaan, niin jotenkin vain ei kutsu tekeminen sateessa.

Suunnittelen kukkapenkkiä, jossa on vain happaman maan kasveja. Rodoja, hortensioita, jaloangervoja (epävarma tieto tämä) ja jos joskus löydän jostain, niin sinivaleunikkoa.

Ostin turveharkkoja ja tarkoitus olisi poistaa nurmialuetta kukkapenkin tieltä talon pohjoispuolelta. Naapuri lupasi minulle turvetta suoltaan. Hyvä siitä tulee, kunhan vain pääsen sitä tekemään.

Nyt vain odottelen sateen taukoavan, niin pääsen tositoimiin :)

Kuunlilja

Kuunlilja taitaa viihtyä pihallani. Minä käytän sitä myös reunakasvina kukkapenkissä.

Tämä "hilupilttuun" kasvi on ollut tuossa paikassa jo useamman vuoden ajan. Keväällä tuossa penkissä kukkii pieni valkoinen narsissi.

Ja takana tietysti humala....

Jalopähkämö

Jalopähkämö, hmmmm

Nyt kukkii kauniisti. Vaatii aurinkoisen paikan. Tämän kukan "nappasin" tyttäreltäni Petäjävedeltä muutama vuosi sitten.

Istutin sen ensin varjoisempaan paikkaan. Siinä se ei ole kovin suureksi kasvanut, kuten tuo nyt kuvassa oleva kasvi.

Tarhakurjenpolvi

Viime kesänä ostin kolme tainta ja nyt se jo kasvaa ja kukkii näin upeasti.
Pidän tuosta väristä oikein paljon.

Siitä on tullut oikea katseenvangitsija.

Näyttävä kukka.

Viiruhelpi ja keltakurjenmiekka

Minä pidän erityisesti tästä ryhmästä. Olen istuttanut ensin viiruhelpin omaksi mättääkseen syystä, että näin saan pidettyä sen aisoissa.
Sitten se kuitenkin näytti kaipaavan seuraa, joten istutin tuon keltakurjenmiekan (äidiltä saatu) seuraksi. Viime vuonna minulla oli kuunliljaa (sain valtavat määrät kuunliljaa ja pikkusydäntä avovävyn, kivenkantaja Tonton, kotipaikalta remontin tieltä) niin paljon, että piti miettiä niille paikkaa ja löytyihän se.

Tarhapäivänlilja

Pidän erikoisesti tämän kukan kasvutavasta ja tietysti tuosta kauniin keltaisesta kukasta.

Tämä kukka on istutettu viime kesänä (2007) ja todennäköisesti tuosta vielä kasvaa, ainakin toivon.

Humala

Humalaa löytyy varmaan aika usealta maalaistalon pihalta. Ennenhän sitä oikein velvoitettiin kasvattamaan. Nykyään humalaa kasvatetaan ehkä paremmin koristeeksi, kuin hyötykasviksi.

Minulla on humalaa neljässä paikassa, ainakin. Kuvassa on noin 15 v sitten istutettu humala.

Kivipuro

Tämä kivipuro syntyi viime kesänä, kun osallistuin pihakilpailuun. Arvostelulautakunta kävi tekemässä katselmuksen ja siinä samassa kysyin ammatti-ihmiseltä, että mitä noiden vaahteroiden alle kannattaisi laittaa. Siinä kun ei oikein kasva kunnolla mikään.
No, hän ehdotti kivipuroa. Siitäpä sitten kivenkantaja Tonto alkoi kiviä kantamaan. Nyt kivipuro on valmis.
Kivillä kasvaa sammalta ja välistä tarharaunioyrttiä (sitä ei niin vain hävitetäkään). Pari saniaistakin olen siihen istuttanut. Ne eivät tuossa kuvassa valitettavasti näy.
Aika jännä, vai mitä.

Riippahernepuu

Vasemmalla tänä kesänä istuttamani riippahernepuu

Alla puu sellaisena, jona toivon omani joskus esiintyvän.
Siis jonain päivänä...

Unikko

Mikä, mikä se sieltä pilkistää?

Kas, Unikkohan se.
Eksynyt unikko Hanhikin kylkeen. Miten lie sinne joutunut?

Olen yrittänyt siirtää sitä "parempaan" paikkaan, mutta se ei suostu muualla kasvamaan. Siispä annan kukkani kukkia haluamassaan paikassa.

Pihakilpailu

Osallistuin Kangasniemen kaunein piha-kilpailuun viime (2007) vuonna sillä seurauksella, että sain kunniamaininnan, eli tulin toiseksi sarjassa vanha maalaistalon pihapiiri.

Josta johtuu, että tänä kesänä Juhannuksen jälkeen pihallamme on vieraillut yli 200 henkilöä eri puolilta Savoa.

Vierailut tapahtuivat Juhannuksen jälkeisenä tiistaina, keskiviikkona ja torstaina. Tiistaina olin itse vielä lomalla ja esittelin pihaa noin 80:lle ihmiselle. Keskiviikon ja torstain "oppaana" oli mieheni, joka ei tiedä mitään muuta pihasta kuin "kuopan kaivaa johon vaimo jotain istuttaa".

Hän joka tapauksessa on ollut ihan hyvä opas, koska vierailijat viihtyivät.

Juhannusruusu

Toivoisin, että juhannusruusu kukkisi kauemmin. Siinä on niin ihanat kukat ja tuoksu.

Jospa on kuitenkin niin, ettei sen ole edes tarkoitus kukoistaa pidempää aikaa, vai onkohan kukinnan pituus riippuvainen paikasta.

Oli miten oli, kukintaa on mahtava seurata.

Rentoakankaali

Tämä reunakasvi on mielestäni kaunis sinisine kukkineen, kauniine lehtineen ja kasvutapoineen. Se on kaunis kautta kasvukauden.

Olen kokeillut muutamaa eri reunakasvia, kuten esim. rönsyansikkaa ja suikeroalpia päätyen pitämään eniten tästä kauniista kukasta.

Leikkivät

Albumi leikkivistä lapsista ja koirista pihallamme.

Kuvaajana Alari

Pioni

Kukkii pihallani parhaillaan komeasti.
Tausta:
Sain tämän pionin (laji on ehkä Kiinan pioni, Paeonia lactiflora) Petäjävedeltä tyttäreni ystävältä, hänen ulkosaunansa seinustalta. Ensin arastelin hieman sitä ottaa, onhan pioni arka siirtämisestä, mutta tämäpä vähät siitä välitti. Ensimmäisenä kesänä siirtämisen jälkeen kukki jo. Olen siirtänyt sitä vielä kerran senkin jälkeen ja nyt sillä on mieleisensä paikka.

Aki Vilkamaan muistolle

Aki Vilkamaa, Rajuilma, siskoni pojan isä.

Minä en ole tavannut Akia 20 vuoteen. Pitkä aika olla tapaamatta ihmistä, jolla on ollut joskus merkitystä elämäämme.
En kuitenkaan sanoisi Akin unohtuneen. Elihän Aki Rane-Villessä ja tulee elämään jatkossakin. Akia jäi moni ihminen kaipaamaan, eniten varmaan hänen läheisensä.
Joukossa on kuitenkin myös meitä, joita hän ohimennen hipaisi ja jätti meihin jäljen. Minulle Aki jätti ihanan siskonpojan, siitä kiitollisena sanon Akille jäähyväiset.
(kuvassa Rane-Ville)