Ojasssa

Turautinpa metsähallituksen puolelle tässä männäviikolla. Illalla 9:30 maissa olin tulossa kyläseuran johtokunnan kokouksesta ja auto lähti totaalisesti lapasesta. Seuraavaksi huomasin olevani syvällä ojassa. Vauhtia ei ollut paljon, joten mihinkään ei sattunut ja autokin vain säikähti.
Aamuun asti se siellä joutui olemaan, kunnes kiltti naapuri veti sen ojasta traktorillaan.
Kaikista eniten säikäytti se, että ei ollut kännyä mukana ja tiesin ettei meidän tiellä kulkenut enää autoja ja niin pimeää oli, että meinasi iskeä panique ja iskikin.
Eihän siinä auttanut muuta, kuin alkaa etsiä tietä sen pimeyden keskeltä, joka sitten löytyikin. Onneksi ei ollut pitkä matka kotipihaan, vaikka välillä se tuntui siltä.

Sitten se kaikkein ikävin tapahtuma

Loman loppupuolella meidän Tytti-kissallemme oli käydä erittäin huonosti. Peni pieni härnäsi sitä, joten Tytti tapansa mukaan sähähti ja löi. Hasso oli siinä vieressä ja puolusti Peniä ja puraisi Tyttiä. Veri vain lensi ja Tytti vaikeroi ihan kamalasti. Kyllä siinä oli hengenlähtö lähellä.

Vietiin Tytti sitten lääkäriin ja siellä ei huomattu muuta kuin suupielessä pieni haava. Johan minä ajattelin, että vähälläpä tässä selvittiin. Myöhemmin kuitenkin huomasimme, että Tytin oli vaikea syödä. Kun se yritti, niin kuului samanlainen ääni kuin jos olisi ollut suussa löysät tekohampaat.

Pari päivää sitä katseltuani vein Tytin tänään lääkäriin ja siellä huomattiin, että alaleuka on nyt kahtena palasena. Leuka murtui etuhampaiden kohdalta, jossa on ollut lääkärin mukaan liitos. Vaikea selittää, mutta ei ole kipeä vaan hankaloittaa syömistä. Lääkärin mukaan kissaa ei kannata leikata, koska noin vanha ei ehkä selviäisi nukutuksesta.

Nyt sitten Tytti saan lopun elämäänsä herkkuruokia.

Ikävä päätös muuten niin ihanalle hiihtolomalle.

Ei parantunut jalka viikossa

Taitaa olla pitkä toipuminen, kun vieläkin sattuu niin piip....
Olen kyllä yritäänyt vähentää särkylääkkeitä ja onnistunutkin. Enää olen ottanut vain tarvittaessa, eli kerran päivässä. Nyt pitäisi ottaa lääkettä, kun kipu kipuaa polveen asti. Mutta yritän olla ilman.

Tämän viikon olen vielä saikkarilla. Olisihan se ollut aika mahdotota mennä töihin 30 kilometrin päähän, kun ei kykene autoa ajamaan. No, parempaan päin on menossa, turvotus on laskenut radikaalisti. Alhaalla jalkaa ei vielä kauan voi pitää, mutta pieni liike auttaa.

Tukisidettä en ole voinut pitää, kun olen varmaan allerginen siinä olevalle liimalle. Eli ilman on tultava toimeen. Huomenna menen fysioterapiaan ja kuuntelen heidän neuvonsa.

Kuinka jalka jaksaa?

Tänään on tapahtunut vähän edistystä, uskalsin imuroida. Pätönen homma ja jo alkoi jalka kipeytymään. Mutta, jostainhan on aloitettava.

Vielä jalka on turvoksissa. Toissapäivänä kun menin jalkaa näyttämään terveyskeskukseen, niin hoitaja ei ollut ollenkaan iloinen nähdessään verirakkulan. Siinä on vissiin suuri tulehduksen vaara. Lääkäri sen sitten puhkaisi ja sitoi. Luulisin, että jos sitä rakkulaa ei olisi ollut, niin tilanne olisi aika hyvä.

Paremmalta nyt kuitenkin näyttää ja olen toiveikas, että pääsen ensi viikolla töihin.

Kolme päivää tapahtumasta

Jalka on NIIN turvoksissa ja kipeä. Verta on valunut vähän joka paikkaan. Villin näköinen tuo veripussi.

Jalka murtui, melkein

Yhdeksän aikaan eilen illalla, kukka-astioita kasteltuani, astuin kukkapenkin reunuskivetykselle ja jalka lipesi, taittui ja kaaduin päistikkaa selälleni saviruukun päälle. Hirveä kipu nilkaassa ja se turposi heti. Tietenkin ajattelin, että luut murtui. Sillä ei pystynyt varaamaan ja minulla olikin tekeminen, että pääsin sisälle soittamaan kyytiä terveyskeskukseen.
Puoli yhdeltätoista olin Mikkelin keskussairaalassa. Siellä kaverit laittoivat tuulemaan. Röntgenhoitaja oli jo kotiovella, kun sai kutsun takaisin ja hänhän tuli. Ihana ihminen. Jalka kuvattiin ja onneksi myös kirurgi oli paikalla katsomassa kuvat. Luut eivät onneksi olleet murtuneet vaan selvisin pahalla nivelsiteiden revähdyksellä. Nykyään ei tätä vaivaa operoida, joten pääsin kotiin kun nilkka oli sidottu.
Viikon saikkari alkuun ja jos jalka ei ole kunnossa, niin saikkari jatkuu.
Minä olen niin helpottunut kipujeni keskellä siitä, ettei luut murtuneet. Nyt könkkään ja yritän varata jalalla niin paljon kuin vain mahdollista. Se kuulema auttaa parantumisessa.