Urho 2 v. tänään

 Meidän kaksivuotias Urkki-poika hakee mitä ihmeellisimpiä nukkumapaikkoja, kuten esim. tämän pöydän alataso :)

Asentokin on ihmeellinen, luulisi ettei tuossa asennossa kertakaikkiaan voi nukkua. Mutta Urkki nukkuu siinä onnellisena.

Urkki vs. Biehka

Vahingossa tullut sanottua Urkkia Rockyksi (ensimmäinen musta mopsipoikani) ja ihmettely on suuri, että miksi nyt, kun ei aikaisemmin. Johtunee siitä, että pieni musta saa pyörittää Urkin vaikka kahdeksikolle, niin kärsivällinen Urkki on. Samoin oli Rocky. Pienet lapset, olivatpa sitten koiran, kissan, possun tai ihmisen, saivat turvapaikan Rockyn suojassa.
Nyt huomasin eräänä päivänä, kun olin antanut puruluut molemmille ja Biehka oli hukannut omansa, että Biehka kävi todelliseen hyökkäykseen ottaakseen Urkin puruluun. Urkki vain väistyi sivuun ja antoi luun suosiolla. Samoin on ruokakupin kanssa. Jos en ole vahtimassa ja estelemässä, niin kyllä Biehka ajaa Urkin pois kupiltaan.
HASSU koirapoika ♥

Mopsipojat

Esittelen tässä teille uuden jäsenen perheessämme: Quartz-Amor's Fargat Smurta-Biera, eli Biehka.
Pojilla on sama emä, eri isät.
Biehka tuli meille 17.5.2012 Kajaanista.
Biehkasta tuli heti kamu isännän kanssa ja nykyisin isäntä on pikkuisen makuualustana :)

Urho hoivaa kaveriaan

Urho NIIN haluaa hoivata Hassoa, ja Hasso ei oikein arvosta :)

Urhon kesäleikki

Urhon ensimmäinen vuosi uudessa kodissa

Hups, kylläpä vuosi meni nopeasti.

Tänään tuli vuosi täyteen siitä, kun Iitan kanssa haimme Urhon, pienenpienen mopsivauvan, kasvattajaltaan.

Urho on jo iso poika, raamikas ja hieno. Luonne Urholla on hyvin mopsimainen, tietenkin. Esimerkiksi tänään, kun joutui olemaan yksin muutaman tunnin kotona, hajoitti vähän tavaroita ja jostain kumman syystä onnistui kiskomaan leipäkorin työpöydältä, ihan kummallista, eli venyvää sorttia Urho on.

Urhon ja Hasson ystävyys on pysynyt ennallaan. Kaverukset ovat kuin elokuvassa identtiset kaksoset, vain äiti erottaa heidät toisistaan.

Laitoin tänään pienen paketin vuosipäivän kunniaksi kasvattajille. Koska harrastan sukkien kutomista, niin laitoin parit lämpimin ajatuksin Merjalle ja Reijolle. Toivottavasti tykkäävät.

Bloggaaja on ollu "unessa"

FB on vienyt niin kaiken nettiajan, että ei ole tullut blogiakaan päivitettyä.

Jos sitä nyt vähän tormakoituisi ja alkaisi taas kirjoittelemaan tännekin jotain.

Urhosta on tullut iso koira. Edelleen se on Hasson paras kaveri ja vauhtiveikko vailla vertaa. Tossu/sukka/kenkävaras, varpaanpurija ja pöydällä makaava mopsiherra.

Nyt on kai mentävä katsomaan mitä konnuuksia mopsiherra ulkona touhuaa.

Lepohetki

Ihanaa on leikin jälkeen nukahtaa kaverin hännän päälle.

Urho ja Hasso

Hasson häntä on ihan paras leikkikalu Urhon mielestä. Toiseksi paras on emännän nilkat ja sukat (varpaat välissä tietenkin). Miten voi noin pienen koiranalun nipistys nilkasta ja varpaasta tuntuakin niin kipeältä.
Kaikki kielletyt leikkikalut ovat tietenkin parhaiden joukossa, kuten esim. tietokoneen virtapiuha.
Urho on kyllä tosi oppivainen koiranalku. Pieniä "temppuja" olemme jo opetelleet, kuten istumista ja luoksetuloa. Istuminen onnistuu ruokakupin kanssa, luoksetulo on vielä vaiheessa :) Mutta ikä ja oppi kaikki.

Quartz-Amor's Cuvcass-Oavan

Meille tuli uusi perheenjäsen, musta mopsiuros Urho. Tästä alkaa sitten Urhon päiväkirja. Kävimme hakemassa Urhon torstaina 11.11.2010 Kajaanista Quartz-Amor's kennelistä.
Hakumatka kesti koko päivän, mutta kannatti. Urho nukkui melkein koko ajomatkan, ensimmäiset pari kilometriä kuljetuslaatikosta kuului itkua, mutta sitten uni voitti.
Kotiin saavuttiin illalla 11 aikoihin ja alkoi tutustuminen talon asukkaisiin. Nimensä Urho muikaisesti pentu ei aristellu isoa saksanpaimenkoira Hassoa, ei kissoja, eikä uusia ihmisiä, vaan alkoi valloittamaan itselleen elintilaa (ts. ottamaan valtikkaa) heti ja samalla valloittamaan kaikkien sydämet.
Hasso meni aivan sekaisin, kuola vaan valui pitkin turpaa, kun se niin ihastui pentuun.
Nukkumaan meno hieman kesti, koska Urho oli nukkunut koko automatkan. Joskus sitten puolen yön jälkeen, iltapalan syötyään, alkoi yöpuulle asettuminen. Sohvalle olisi pitänyt mamman viereen nukkumaan, mutta ihmisäiti olikin aika lailla sitkeä ja laittoi pennun uudelleen ja uudelleen omaan koriinsa ja viimein pentu antoi periksi ja nukahti omaalle pedilleen.
Ja näin alkoi meidän yhteiselämämme.