tiistai 16. marraskuuta 2010

Lepohetki


Ihanaa on leikin jälkeen nukahtaa kaverin hännän päälle.

Urho ja Hasso


Hasson häntä on ihan paras leikkikalu Urhon mielestä. Toiseksi paras on emännän nilkat ja sukat (varpaat välissä tietenkin). Miten voi noin pienen koiranalun nipistys nilkasta ja varpaasta tuntuakin niin kipeältä.
Kaikki kielletyt leikkikalut ovat tietenkin parhaiden joukossa, kuten esim. tietokoneen virtapiuha.
Urho on kyllä tosi oppivainen koiranalku. Pieniä "temppuja" olemme jo opetelleet, kuten istumista ja luoksetuloa. Istuminen onnistuu ruokakupin kanssa, luoksetulo on vielä vaiheessa :) Mutta ikä ja oppi kaikki.

maanantai 15. marraskuuta 2010

Quartz-Amor's Cuvcass-Oavan

Meille tuli uusi perheenjäsen, musta mopsiuros Urho. Tästä alkaa sitten Urhon päiväkirja. Kävimme hakemassa Urhon torstaina 11.11.2010 Kajaanista Quartz-Amor's kennelistä.
Hakumatka kesti koko päivän, mutta kannatti. Urho nukkui melkein koko ajomatkan, ensimmäiset pari kilometriä kuljetuslaatikosta kuului itkua, mutta sitten uni voitti.
Kotiin saavuttiin illalla 11 aikoihin ja alkoi tutustuminen talon asukkaisiin. Nimensä Urho muikaisesti pentu ei aristellu isoa saksanpaimenkoira Hassoa, ei kissoja, eikä uusia ihmisiä, vaan alkoi valloittamaan itselleen elintilaa (ts. ottamaan valtikkaa) heti ja samalla valloittamaan kaikkien sydämet.
Hasso meni aivan sekaisin, kuola vaan valui pitkin turpaa, kun se niin ihastui pentuun.
Nukkumaan meno hieman kesti, koska Urho oli nukkunut koko automatkan. Joskus sitten puolen yön jälkeen, iltapalan syötyään, alkoi yöpuulle asettuminen. Sohvalle olisi pitänyt mamman viereen nukkumaan, mutta ihmisäiti olikin aika lailla sitkeä ja laittoi pennun uudelleen ja uudelleen omaan koriinsa ja viimein pentu antoi periksi ja nukahti omaalle pedilleen.
Ja näin alkoi meidän yhteiselämämme.