Satoa ruukuista

 Mansikka amppelissa. Sen minä pelastin Jyväskylän Mini Manista keväällä. Surkea oli mansikka ja luulin jo sen kuolevan, mutta toisin kävi. Nyt siinä on eloa ja se voi hyvin.

 Mansikkasatoa. Meillä kun ei ole istutettua mansikkaa, niin saadaanpa (toivottavasti) suut makiaksi näistä, jos vain kerkeävät kypsikis asti.

Paprikoita saimme keväällä Tonto-vävyltä. Aurinkoisella paikalla satoa on tulossa. Komeita on paprikat.

Kesä ja kukkia

 Tämä kesäkukka on aivan ihana, valitettavasti en tiedä sen nimeä, koska heitin nimilapun pois. Toivottavasti tätä löytyy vielä ensi kesänä. Kukkinut on koko kesän ja on aivan ihana.

 Ystävältä sain verenpisaran keväällä. Siinä oli paljon kukkia saamahetkellä ja ne kukat se tiputti aika pian saapumisensa jälkeen. Uudet nuput kuitenkin puhkesivat kukkaan viikko sitten ja nyt olemme saaneet nauttia sen ihanuudesta.

 Tämä köynnöshortensia on tontilla ollut ja useamman vuoden ajan, kitukasvuisena ja kukattomana. Viime kesänä siirsin sen tähän paikkaan ja kasvua on sen jälkeen tapahtunut ihan mukavasti. Toivoa sen kukkimisestakin taitaa olla, koska se ilmiselvästi viihtyy tässä paikassa.

 Voi minun ainaista yritystäni kasvattaa kärhöjä. En ole tässä tehtävässa suuremmin onnistunut. Viime kesänä istutin nämä ja tuo valkoinen kärhö kasvaa ja kukkii ihan hyvin, mutta toinen ruppana kärsii jostain taudista. Jo viime vuonna sille kävi samoin. Mikä neuvoksi?

Kärhöt....

Jackmanii, Westerplatte ja Mantsuuriankärhö jälleen istutettu tapettavaksi.....

Vihdoin puutarhahommia :)

 Kevään ensimmäinen istutus :) miniältä äitienpäivälahjaksi saatu omenankukka-atsalea STELLA MARIS.

Puksipuut talvehtivat oivallisesti kellarissa. Nostin ne ulos noin pari viikkoa sitten ja toki unohdin kastella niitä, joten ne on vähän kärsineitä nyt. Keskellä on rakkaalta ystävältä saatu kvartsikivi (jos nimi meni väärin, niin käyn myöhemmin korjaamassa).

Kukinnan kauneinta aikaa

Idän unikko alkaa kukkia, onkohan se jotenkin sekaisin. Istutin sen alkukesällä. Ruma kukkapenkki vaatii uuden suunnittelun, muuten olen aika tyytyväinen.

Alkukesän pihatyöt ja kädet kipeinä.

Minä sitten rakastan näitä vaahteroita. Ikävä kyllä ne ovat viimeisen parin vuoden aikana kärsineet. Mysky kaatoi yhdestä puusta monta paksua oksaa pari vuotta sitten ja siitäkös mieli meni matalaksi.



Tänä keväänä minä parturoin tuon sireenin. Siitä oli tullut oikein epäsiisti ja hankala aitan ovien edessä. Naapurini vihjasi viime kesänä, että parturoi se japanilaisittain. No, yritin. Tulos on tällainen.

Leimurakkaus

Ei viihdy kovin hyvin suorassa auringon valossa. Nyt, muutettuaan hieman varjoisampaan paikkaan, alkaa kasvamaan ja kukoistamaan.

Kauniit värit.

Harjaneilikka ja kultahelokki

Harjaneilikka on mieleiseni kukka. Kasvutavaltaan ei niin miellyttävä, koska meinaa mennä maatamyöten, jos vain pääsee.

Yhtäkaikki, ihana kukka.

Helokki on myös aivan ihana. Välillä sain sen häviämään, mutta onneksi se tuli takaisin :)

Korkeita kaunottaria

Kukinta alkaa jo olla lopuillaan sormustinkukilla.
Viime kesänä istuttamani komistukset.

Väriminttu on ihan väärässä paikassa. Tuokin sai paikkansa viime kesänä. En vain arvannut, että se kasvaa noinkin korkeaksi, koska minulla on sitä ollut muualla ja se on jäänyt puolet pienemmäksi, kuin kuvassa oleva.

Joten ensi kesäksi sen siirrän vähän taaemmaksi.

Ihan se ensimmäinen kukkapenkki

on pysynyt aikalailla samanlaisena jo toistakymmentä vuotta.
Veljeni vaimo Anu antoi minulle suurimman osan noista kasveista. Ostanut olen vain Valtikkanauhuksen.

Keijuangervo ja kivihahmot

Kivihahmojen tarina:
Silloin, kun pihaamme rakennettiin, niin löysimme niin isoja kiviä, ettei niitä kauramoottorilla saanut hievahtamaankaan.
No, mietimme tilattaisiinko kaivinkone, tai jotain?
Päätin sitten kuitenkin jättää isoimmat kivet paikoilleen ja merkata ne jotenkin ettei nurmikosta nouseva kivi piiloudu ja säre leikkuria.
Tyttäreni Iita-Karoliina keksi, että merkataan ne toisilla kivillä ja yritetään saada ne näyttämään linnuilta.
Siitä se sitten lähti. Viimeisin "luomus" on hylje, joka tuossa pötköttää.

Kahden värisiä liljoja

Näiden liljojen tarina on seuraavanlainen:
Ensimmäisiä kukkapenkkejä perustaessani ostin viittä eri väristä liljaa, jokaista lajia 40 tai 50 sipulia (en ihan varma ole tuosta määrästä).

Liljat kukkivat ihanasti muutaman vuoden. Kysyin liljojen leikkaamisesta alas kukinnan jälkeen eräältä "ammattilaiselta" ja hän kehoitti leikkaamaan ne noin 10 cm maanpinnasta. Leikkasin ne ja se toimi ihan hyvin, mutta sitten tuli erittäin sateinen ja kylmä kesä ja sipulit näitä muutamaa lukuunottamatta märkänivät.
Luin sitten eräästä artikkelista, ettei niitä olisikaan saanut leikata, koska varsi on ontto ja vesi pääsee sitä myöten sipuliin ja märättää sen.
Harmittaa, että se ihana tulipunainen lilja kuoli kokonaan, eikä tuota valkoistakaan montaa jäänyt jäljelle.

Köynnösruusu Rosa Flammentanz

Ensimmäinen ruusu :)

Clematis Nioble

Ensimmäinen kärhön kukka :)

Kuunlilja

Kuunlilja taitaa viihtyä pihallani. Minä käytän sitä myös reunakasvina kukkapenkissä.

Tämä "hilupilttuun" kasvi on ollut tuossa paikassa jo useamman vuoden ajan. Keväällä tuossa penkissä kukkii pieni valkoinen narsissi.

Ja takana tietysti humala....

Jalopähkämö

Jalopähkämö, hmmmm

Nyt kukkii kauniisti. Vaatii aurinkoisen paikan. Tämän kukan "nappasin" tyttäreltäni Petäjävedeltä muutama vuosi sitten.

Istutin sen ensin varjoisempaan paikkaan. Siinä se ei ole kovin suureksi kasvanut, kuten tuo nyt kuvassa oleva kasvi.

Tarhakurjenpolvi

Viime kesänä ostin kolme tainta ja nyt se jo kasvaa ja kukkii näin upeasti.
Pidän tuosta väristä oikein paljon.

Siitä on tullut oikea katseenvangitsija.

Näyttävä kukka.

Viiruhelpi ja keltakurjenmiekka

Minä pidän erityisesti tästä ryhmästä. Olen istuttanut ensin viiruhelpin omaksi mättääkseen syystä, että näin saan pidettyä sen aisoissa.
Sitten se kuitenkin näytti kaipaavan seuraa, joten istutin tuon keltakurjenmiekan (äidiltä saatu) seuraksi. Viime vuonna minulla oli kuunliljaa (sain valtavat määrät kuunliljaa ja pikkusydäntä avovävyn, kivenkantaja Tonton, kotipaikalta remontin tieltä) niin paljon, että piti miettiä niille paikkaa ja löytyihän se.

Tarhapäivänlilja

Pidän erikoisesti tämän kukan kasvutavasta ja tietysti tuosta kauniin keltaisesta kukasta.

Tämä kukka on istutettu viime kesänä (2007) ja todennäköisesti tuosta vielä kasvaa, ainakin toivon.

Humala

Humalaa löytyy varmaan aika usealta maalaistalon pihalta. Ennenhän sitä oikein velvoitettiin kasvattamaan. Nykyään humalaa kasvatetaan ehkä paremmin koristeeksi, kuin hyötykasviksi.

Minulla on humalaa neljässä paikassa, ainakin. Kuvassa on noin 15 v sitten istutettu humala.