Yhdeksän aikaan eilen illalla, kukka-astioita kasteltuani, astuin kukkapenkin reunuskivetykselle ja jalka lipesi, taittui ja kaaduin päistikkaa selälleni saviruukun päälle. Hirveä kipu nilkaassa ja se turposi heti. Tietenkin ajattelin, että luut murtui. Sillä ei pystynyt varaamaan ja minulla olikin tekeminen, että pääsin sisälle soittamaan kyytiä terveyskeskukseen.
Puoli yhdeltätoista olin Mikkelin keskussairaalassa. Siellä kaverit laittoivat tuulemaan. Röntgenhoitaja oli jo kotiovella, kun sai kutsun takaisin ja hänhän tuli. Ihana ihminen. Jalka kuvattiin ja onneksi myös kirurgi oli paikalla katsomassa kuvat. Luut eivät onneksi olleet murtuneet vaan selvisin pahalla nivelsiteiden revähdyksellä. Nykyään ei tätä vaivaa operoida, joten pääsin kotiin kun nilkka oli sidottu.
Viikon saikkari alkuun ja jos jalka ei ole kunnossa, niin saikkari jatkuu.
Minä olen niin helpottunut kipujeni keskellä siitä, ettei luut murtuneet. Nyt könkkään ja yritän varata jalalla niin paljon kuin vain mahdollista. Se kuulema auttaa parantumisessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti