Mopsipoika Matti. Siinä istuu tyypillisellä tavallaan. Matti on kulkenut mukanamme jo 12 vuotta siskonsa Dooriksen kanssa. Minä ne vastaanotin syntymän hetkellä ja nyt vein Matin viimeiselle retkelleen eläinlääkärille.Matti sairastui aamulla ja niin oli vakava sairastuminen, että muuta ei ollut enää tehtävissä kuin helpottaa Matin viimeisiä hetkiä. Ei tarvinnut oman ruttuturpani kärsiä enempää eikä kauempaa (itkua, kyyneleitä).
Hyvästi rakas koirani. Sinua aina kaipaan ja mietin, että kuka nyt lämmittää jalkojani kylminä talvi-iltoina, kuka imuroi kanssani, kuka moppaa lattiat kanssani, kuka laittaa sapuskaa kanssani.
Matti oli aina mukana touhussa. Aina siellä, mihin päin jalkojani aioin siirtää, oli tietenkin Matti. Kesäisin puutarhan hoidossa mukana, tiellä, sanoisi joku. Mutta minä en kokenut koskaan Matin mukanaoloa haitaksi. Minusta se vain oli niin Mattia.
Voi Matti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti