Jo oli aikakin palata...

 Jo oli aikakin palata blogini pariin. Elämässä on tapahtunut kaikenlaista, mutta käsillä tekeminen on pitänyt minut järjissäni.

Kutominen jäi vuonna 2014, kunnes jäin yksin ja muutin kaupunkiin sieltä maalta. Tilalle tuli mandalapeittojen virkkaus. Mandalapeiittohan on pyöreä virkattu monivärinen virkkaus, jos joku ei tiedä. Minulla ei ole sitä ensimmäsestä tekeleestäni kuvaa, mutta ainakin yhdestä löytyi. Postaan sitten myöhemmin niistä muista kuvia.

Tämä peittokaan ei ole "aito mandala", mutta tykkäsin tehdä tätä.

Valmis peitto sängyllä. Olen antanut tämän jollekulle, en muista kelle, mutta pidetty se on.

Tällaisista paloista peitto on rakennettu.

Yksityiskohta Unelmien puutarha peitosta.

Tässä kaksi Unelmien puutarhaa eri väreillä.

Tämä peitto oli näytteillä Oulun Lankamaailmassa.

Tämän peiton tein omaksi ilokseni....

Teemakakkuja

Hieman sai kakku osumia, mutta ei se tahtia haitannut. Oli mieleinen teemakakku vävylle.

Veeti 8 vuotta - teemakakku Paavo Pesusieni

Veetille olen tehnyt näitä teemakakkuja jo useamman vuoden ajan. Tällä kertaa oli vuorossa Paavo Pesusieni. Täytteenä kakussa oli kuningatartäyte ja valkosuklaa-vaniljatäyte.

Gluteeniton täytekakku testaukseen

Uusi tuttavuus, gluteenittomuus.
Tässäpä sitten onnistunut kakku, jauhona Sunnuntain gluteeniton jauhoseos.
Muuten noudatti tasapäisyysohjetta. Ehkä seuraavan kerran laitan sulatettua rasvaa joukkoon pienen määrän, niin ei tule niin kuivanoloinen pohja.
Maussa ei ollut moittimista, eli kaikille maistui.

Iita - 30 v

”Tämä tyttö ei väistä tai pelkää missään.

Hän juhlii ja riehuu tai on ikävissään.

Hän siitä niin tykkää ja siinä on syy.

Hän on hurmaava, kiukkuinen, onnekas Myy.”

Pitkästä aikaa tein kakun. Heti huomasin käden jäljen heikentyneen. Pääasia oli kuitenkin se, että kakku maistui hyvältä.

Kaksi uutta tähteä taivaalla

Kaksi tärkeää poistui elämästäni toukokuussa 2014. Mieheni jätti meidät vaikean sairauden murtamana ja kävi kaksi päivää myöhemmin hakemassaa Hasson mukaansa.

Et ole ikiunessa,
et ole poissa,
olet tuhat tuulta puistikoissa,
olet valon välke aallokossa,
olet timantti hankien loistossa.
Et jättänyt meitä, et ole vaiti,
olet lintujen laulu taivaalla,
olet kuiskaus viljapellolla,
olet henkäys rakkaasi poskella.
Jää hyvästi, rakkaani.

Suuria muutoksia on tapahtunut tänä kesänä. Muutto maalta kaupunkiin. Kaksikymmentä vuotta jäi vanhalle paikalle. En kuitenkaan halunnut enää yksin jäädä isoon taloon asumaan, vaan päätin muuttaa kaupunkiin. Yksin sekin, että en voinut katsoa puutarhani rappeutumista, koska en astmaltani enää pystynyt sitä hoitamaan. Yksin sekin, että en olisi kyennyt nurkkia korjailemaan ja niin täytyy omakotitalossa tehdä, että talo pysyy kunnossa.

Tämä oli hyvä ratkaisu. Nyt asumme Urkin ja Mönkäreen kanssa kivassa asunnossa lähellä kaikkia palveluita. Suti karkasi neljän päivän jälkeen muutosta ja sekin on yksi tarina, jonka ehkä kerron toisten.

En ole vielä kerennyt suremaan menetystäni kunnolla kaiken tämän tohinan keskellä, mutta nyt on aika surra, siis surutyö alkakoon.....

Uusi aluevaltaus HELMET

En ole koskaan ollut erityisen koruihminen. Luultavasti siksi, että olen aika allerginen. Esimerkiksi kultakorut aiheuttavat minulle ihottumaa, korvakorut tulehduttavat ym. ikävää.
Helmiä olen kuitenkin aina halunnut ja nyt sain oivan tilaisuuden tehdä sellaiset ihan itse.
Nämä ovat makean veden helmiä, solmittu helmisilkkilankaan.
Luulin, että helminauha olisi vaikeampikin tehdä, mutta oivallisella opettajan avustuksella ja opeilla se sitten sujuikin ihan mukavasti. Noin neljä tuntia siinä meni ja tulos on mielestäni ihan hyvä. Tein itseasiassa tuplapitkät helmet.
Näitä voisi tehdä enemmänkin.

Ruusukasmattoja vuoden 2013 satoa

Tässä on ruusukaskuvioisia mattoja. Ruusukaspoljennolla saa tosi kauniita raitoja tai kokonaisia mattoja.

Kangaspuut

 Sain ystäväni kautta kangaspuut ihan ilmaiseksi viime keväänä (2013). Näinkin voi nykyaikana vielä käydä. Minulla on 150 cm kangaspuut olleet jo kauan, mutta ne ovat niin isot, etteivät ihan huusholliin mahdu.
Nämä "uudet" puut ovat 120 cm, joten saan ne mahtumaan kivasti "työhuoneeseeni".
Nämä puut ovat melkein kuin uudet. Vimosen päälle tuli oheismatskua mukaan, joten en ole joutunut itse juurikaan ostamaan kuin loimilangat ja kuteet. Varpapuun takuuvarmaa laatua.
Olen kutonut hissukseen jo parikymmentä metriä mattoa. Mitään kiirettä ei ole, joten teen mattoa, kun siltä tuntuu.

Punainen räsymatto

Siinä se nyt sitten on.
Alun perin ajattelin, että en kudo räsymattoja enää, kun valmista kudetta saa niin vaivattomasti ja netistä myös edullisesti.
Sitten sain pojan perheeltä lahjaksi mattokirjan, jossa oli vain räsymattoja. Ihastuin ihan valtavasti.
Mietin mielessäni, että olisiko minusta kutomaan vastaavanlaisia mattoja. Entiset yritelmät ovat olleet luvalla sanoen karmeita. Päätin kuitenkin kokeilla ja luettuani ohjeet kunnolla sain aikaan tällaisen maton. Siinä on suorat reunat, värit vaihtuvat ihan kivasti ja värimaailmakin on ihan ok.
Eli räsymatto pitää pintansa.
Kuteet olen leikannut (repinyt) ystäväni Marittan kanssa. Kesällä istuimme terassilla ja revimme lakanaa matonkuteiksi ja Maritta jatkoi laikkaamista kotonaan Siuntiossa. Kiitokset ystävälle.
Tämä matto päätyy pojan perheen keittiöön.

Aku 18 v.

Rakas tyttärenpoikani, Aku, täytti 18 vuotta ja siksipä Aku sai kitarakakun synttäreillensä.



Täytteenä mansikka- ja valkosuklaamousse.
Kuorrutteena piti olla vaahtokarkinmakuinen kaulintamassa, mutta sokerikreemi käyttäytyi oudosti, kun ei tarttunut kakun pintaan, joten hätäpäissäni kuorrutin kakun vaahdolla, jota värjäsin hieman mustalla elintarvikevärillä.
Kitara on tehty valmiiksi värjätystä kaulintamassasta (Renshaw: Funky Flavoured sugardough). Tuppasi vähän sulamaan kermavaahdon kanssa, kun kakku nostettiin lämpöiseen. Pudotti myös väriä. Muuten ihan hieno tuote. Tosi helppo työstää.

Late Lammas-kakku

Pohja:
2 x 4 munan kaakaokääretorttupohjaa.
Täyte:
8 dl mansikkasurvosta terästettynä mansikkahillolla
2 x floora vispiä
1 x rahkaa
8 x liivatetta

Laten naama ja korvat:
250 gr mustaa kaulintamassaa,
pieni pala vaahtokarkin makuista valkoista kaulintamassaa

Kakku koottuna:
En löyänyt pieniä vaahtokarkkeja, joten käytin mitä löysin. Puolitin karkit ja hyvin tarttuivat, kun laitoin kermavaahdon (floora vispi + rahka) alle.
Hieman Laten naama kärsi siirrosta ja kiillekin vähän epäonnistui (kerkesi jäähtyä liikaa), mutta näillä nyt mennään.
Siinä Late nyt istuu nurmikolla kukkien keskellä.
Mitähän päivänsankari, 4 v. Veeti-poika tuumaa?

Tässä päivänsankarin reaktio:
Päivänsankari kävi kakkua ihailemassa tuon tuostakin. Laten naama siirrettiin lautaselle, että on helpompi kakkua leikata ja siinäkin Veeti kävi Latea vielä ihailemassa. Tuntui olevan mielissään.

Hiitolan sukat

Hiitolan sukat Nalle-langasta. 2,5 puikot ja vähemmän silmukoita kuin ohjeessa.

Tyttö oli tyytyväinen.

Satoa ruukuista

 Mansikka amppelissa. Sen minä pelastin Jyväskylän Mini Manista keväällä. Surkea oli mansikka ja luulin jo sen kuolevan, mutta toisin kävi. Nyt siinä on eloa ja se voi hyvin.

 Mansikkasatoa. Meillä kun ei ole istutettua mansikkaa, niin saadaanpa (toivottavasti) suut makiaksi näistä, jos vain kerkeävät kypsikis asti.

Paprikoita saimme keväällä Tonto-vävyltä. Aurinkoisella paikalla satoa on tulossa. Komeita on paprikat.

Kesä ja kukkia

 Tämä kesäkukka on aivan ihana, valitettavasti en tiedä sen nimeä, koska heitin nimilapun pois. Toivottavasti tätä löytyy vielä ensi kesänä. Kukkinut on koko kesän ja on aivan ihana.

 Ystävältä sain verenpisaran keväällä. Siinä oli paljon kukkia saamahetkellä ja ne kukat se tiputti aika pian saapumisensa jälkeen. Uudet nuput kuitenkin puhkesivat kukkaan viikko sitten ja nyt olemme saaneet nauttia sen ihanuudesta.

 Tämä köynnöshortensia on tontilla ollut ja useamman vuoden ajan, kitukasvuisena ja kukattomana. Viime kesänä siirsin sen tähän paikkaan ja kasvua on sen jälkeen tapahtunut ihan mukavasti. Toivoa sen kukkimisestakin taitaa olla, koska se ilmiselvästi viihtyy tässä paikassa.

 Voi minun ainaista yritystäni kasvattaa kärhöjä. En ole tässä tehtävässa suuremmin onnistunut. Viime kesänä istutin nämä ja tuo valkoinen kärhö kasvaa ja kukkii ihan hyvin, mutta toinen ruppana kärsii jostain taudista. Jo viime vuonna sille kävi samoin. Mikä neuvoksi?

Fredrika sukat

(http://tiiq.vuodatus.net/page/Fredrika Linkki ei toimi, mutta haluan kuitenkin kertoa mistä näin hyvän ohjeen löysin.)

Fredrika sukan ohjeen kopioin yllä olevasta blogista. Ohje vaikutti ensi alkuun vaikealta, mutta kun vähän syvennyin siihen, niin ihan oli järkeenkäypä ja suht. helppo.
Siitä sitten innostuneena tein kahdet valkoiset sukat ja kunhan pääsen kauppaan, niin ostan sopivan värisiä lankoja  tehdäkseni näitä lisää.
Sukat kudoin Seitsemän veljestä-langasta. Lankaa meni noin 100 g / sukkapari.
Tykkään :D

Kakkukatastroofit

Sanotaan, että parhaiten oppii virheiden myötä. Pitänee paikkansa myös leipomisessa, vai pitääkö?

Olen leiponut täytekakkuja nyt muutaman vuoden "tositarkoituksella", eli halunnut kehittyä kakunleipojana. Kakkupohja, täytteet ja koristelut ovat olleet oppimisalueita.

Kakkupohjat:
Siis kakkupohjan voi tehdä kahdella eri tavalla, onnistuen tai epäonnistuen. Leivontablogeilemalla saa vinkin sieltä, toisen täältä. Halu kokeilla uusia vinkkejä valtaa mielen ja valitettavasti kokeilen niitä aina sellaiseen kakkuun, jonka pitää olla huomenna juhlapöydän kunkku, aaaah-huokailujen kohde kauneutensa ja makunsa johdosta. Siinä ensimmäinen, suurin mokani, josta on päästävä eroon.

Pari esimerkkiä:
Siinä vaiheessa kun luovuin vanhasta menetelmästä mitata ainesosat kakkupohjaan (laisllinen munia+sokeria+jauhoja), aloin etsiä omaa toimivaa kakkupohjareseptiä. Löysin sellaisen ensi yrittämällä, josta kuvakin tässä blogissa.
Se oli kuuden munan kakku, jota olen sitten käyttänyt menestyksellä. Ok, mutta entäs sitten, kun tarvitsen suuremman kakun? Sellaisen ei vetopohjakakkua, vaan pyöreän noin 25-30 henkilölle.
Nettiin ohjetta etsimään ja löysinkin taas ohjeen. Mutta, siinä neuvottiin käyttämään jo unohoitettua metodia. Ajattelin sitten, että ok, kai tämän näin voi tehdä TÄMÄN kerran. Totta kai se kahdeksan munan kakku olisi onnistunut, jos en olisi lukenut jostain, että paras kakkupohja tulee kun paistaa kakun 150 asteessa. Kokeillaan, tuumin ja kakku lässähti tunnin paistamisen jälkeen ja jäi keskeltä puolikypsäksi.
Mitä, mitä, mieleni huusi tuskassa. Nettiin - ja sieltä löytyi vastaus - 150 asteessa ei kakku (ainakaan noin iso) paistu kypsäksi.
No joo, täytin kakun kuitenkin ja laitoin kylmään yön ajaksi. Tynkä, mikä tynkä. Ja ihme tapahtui yön aikaan, alitajuntani herätti minut neljän maissa ja kertoi, että teepä yksi neljän munan kakku ja käytä sitä yhtenä osana. Ei kakku pilalle mennyt, mutta ei ollut niitä parhaita onnistumisiakaan, eli moni kakku päältä kaunis.

 

Tähän kakkuun tuli siis 12 munaa, eli siitä tuli paaaaaljon isompi kuin tarvis vaati. Täytteenä mansikkamousse ja sitruunatahna.
Mansikat olivat TOOOOSI hyviä. Kermana Floora vispi terästettynä vaniljakreemijauheella. Kiilteenä hillosokeri+vesi, toimii ihan hyvin.
Pieni vinkki: viipaloin mansikat keitettyjen kananmunien leikkurilla. Hieman on sottaista puuhaa, mutta jos on paljon viipaloitavaa, niin se on ihan hyvä apuväline.

Hyvästit Biehkalle

Pieni koiralapsi muutti takaisin kasvattajalle ja tässä ihmeissäni en tiedä mitä ajatella. Moninaiset on tunnelmat, päällimmäisenä ikävä ja suru.
Biehka ei ikinä oppinut sisäsiistiksi ja siksi se meni takaisin ja koska oli sijoituskoira.
Kyllähän sellainen väsyttää, että joutuu koko ajan seuraamaan ettei koira kerkeä kakata sisälle. Että kerkeisi viemään sen ajoissa ulos. Kuitenkin, jos koira olisi ollut oma, en olisi siitä koskaan luopunut ja nyt on kova ikävä.

Aku ja Biehka

 Nörtit :)

Urho 2 v. tänään

 Meidän kaksivuotias Urkki-poika hakee mitä ihmeellisimpiä nukkumapaikkoja, kuten esim. tämän pöydän alataso :)

Asentokin on ihmeellinen, luulisi ettei tuossa asennossa kertakaikkiaan voi nukkua. Mutta Urkki nukkuu siinä onnellisena.