Ok, näin se sitten alkoi, surkeasti.
Ensimmäisestä kakkupohjasta tuli ihan surkea. Ei muuten, mutta kun irroitin sitä vuoasta, se takertui reunoihin ja sitten siitä repesi paloja pois, kun irroitin reunoja palettiveitsellä. Oujee. Taidan palata takaisin vuoan rasvaamiseen ja jauhottamiseen. Se minulta on aina onnistunut.
Katsotaan nyt tuota toista kakkua, jospa se onnistuisi paremmin.
Taitaa päteä tähänkin vanha sananlasku, että parempi vahan konsti kuin pussillinen uusia, vai miten se nyt meni.
Mutta, ei lannistuta, ei. Jos tuokaan pohja ei onnistu, niin sitten täytyy väsätä vielä yksi vanhalla konstilla niin, että saan tehtyä Veetille synttärikakun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti