Synttäripoika Veeti

Kynttilät ovat kohta puhallettuna ja juhlahetki lauluineen on ohi. Juhlat kuitenkin jatkuvat ja kakut, sekä muut ihanat syömiset maistuvat. Kakkuja kehuttiin, mutta niinhän sitä aina, oli aihetta tai ei.
Toiseksi kakuksi tein Geishakakun Kakkukioskin ohjeella ja hyvää oli. Itsekkin tykkäsin :) Ulkonäkö ei kylläkään ollut lähellekkään ohjeen näköinen.

Koristeet

Mietin kauan laitanko tätä kakunkuvatusta sivulle, mutta koska aion parantaa taitojani, niin onhan se hyvä olla se ensimmäinen yritelmä todisteena tulevasta kehityksestä :D

Veetin kakkuun piti saada hirvi, koska Veetin tärkein, paras ja rakkain lelu on Herra Hirvi. Herra Hirvi seuraa Veetiä joka paikkaan ja ilman sitä ei voida mennä minnekään.

Hirven tein punaisesta marsipaanista ja "värjäsin" sen kaakaojauheella, joten sotkuahan siitä tuli.

Ruusut ja lehdet väänsin käsin marsipaanista ja sen huomaa. Minulla ei näet vielä ole työkaluja apuna. Ruusun terälehdistä tuli liian paksut ja päätinkin kokeilla sokerimassaa.

Pursottamista olen aina karttanut, koska se on tuntunut liian vaikealta eikä jälki ole ollut kehuttavaa. Näin siinä kävi nytkin. Suorastaan kauheat pursotukset, mutta aioin harjoitella ahkerasti jatkossa. Kermavaahdosta tuli liian paksua, joten se ei oikein "luistanut" pursotettaessa.
Nyt olen tilannut apuvälineitä Ullaunelma verkkokaupasta.

Vaniljakreemiä täytteeksi

Apukokki Urho

Valmiina kuorrutukseen ja koristeluun

Kakku oli yön yli jääkaapissa. Täytteenä valkosuklaakreemi ja hillokreemi vadelmahillosta. Ohjeet kakkukioski blogista. Kiitos hyvistä ohjeista.
Kiirehän minulle tuli, koristeluun ei jäänyt kunnolla aikaa, vaikka olin väsännyt koristeet edellisenä päivänä marsipaanista.

Onnistui sittenkin

Kakkupohjasta tuli aika kaunis.

Täytekakkupohja

Ok, näin se sitten alkoi, surkeasti.

Ensimmäisestä kakkupohjasta tuli ihan surkea. Ei muuten, mutta kun irroitin sitä vuoasta, se takertui reunoihin ja sitten siitä repesi paloja pois, kun irroitin reunoja palettiveitsellä. Oujee. Taidan palata takaisin vuoan rasvaamiseen ja jauhottamiseen. Se minulta on aina onnistunut.

Katsotaan nyt tuota toista kakkua, jospa se onnistuisi paremmin.

Taitaa päteä tähänkin vanha sananlasku, että parempi vahan konsti kuin pussillinen uusia, vai miten se nyt meni.

Mutta, ei lannistuta, ei. Jos tuokaan pohja ei onnistu, niin sitten täytyy väsätä vielä yksi vanhalla konstilla niin, että saan tehtyä Veetille synttärikakun.

Urho hoivaa kaveriaan

Urho NIIN haluaa hoivata Hassoa, ja Hasso ei oikein arvosta :)

Urhon kesäleikki

Tiimalasikantapää

www.ullaneule.net-tiimalasikantapää

Olen nyt viimeaikoina kutonut tuon tiimalasikantapään melkein jokaiseen sukkapariin. Siitä on nimittäin tullut hyvää palautetta, varsinkin naispuolisilta sukkien käyttäjiltä. Istuvat kuulemma paremmin jalkaan, eivätkä sylttäänny kantapään alle.

Täytekakku

Nyt se sitten iski, uusi kiinnostuksen kohde, täytekakkujen tekeminen.
Olen selannut leivontablogeja koko päivän ja suunnitellut tyttärenpoikani 2 v. synttäreille uudenlaista täytekakkua. Perinteinen kakku alkaa jo olla mennyttä kauraa. Haluaa oppia uutta.
Huomenna se sitten alkaa. Kokeilu. Jos onnistun, niin laitan tänne kuvan.

Urhon ensimmäinen vuosi uudessa kodissa

Hups, kylläpä vuosi meni nopeasti.

Tänään tuli vuosi täyteen siitä, kun Iitan kanssa haimme Urhon, pienenpienen mopsivauvan, kasvattajaltaan.

Urho on jo iso poika, raamikas ja hieno. Luonne Urholla on hyvin mopsimainen, tietenkin. Esimerkiksi tänään, kun joutui olemaan yksin muutaman tunnin kotona, hajoitti vähän tavaroita ja jostain kumman syystä onnistui kiskomaan leipäkorin työpöydältä, ihan kummallista, eli venyvää sorttia Urho on.

Urhon ja Hasson ystävyys on pysynyt ennallaan. Kaverukset ovat kuin elokuvassa identtiset kaksoset, vain äiti erottaa heidät toisistaan.

Laitoin tänään pienen paketin vuosipäivän kunniaksi kasvattajille. Koska harrastan sukkien kutomista, niin laitoin parit lämpimin ajatuksin Merjalle ja Reijolle. Toivottavasti tykkäävät.

Bloggaaja on ollu "unessa"

FB on vienyt niin kaiken nettiajan, että ei ole tullut blogiakaan päivitettyä.

Jos sitä nyt vähän tormakoituisi ja alkaisi taas kirjoittelemaan tännekin jotain.

Urhosta on tullut iso koira. Edelleen se on Hasson paras kaveri ja vauhtiveikko vailla vertaa. Tossu/sukka/kenkävaras, varpaanpurija ja pöydällä makaava mopsiherra.

Nyt on kai mentävä katsomaan mitä konnuuksia mopsiherra ulkona touhuaa.