Turautinpa metsähallituksen puolelle tässä männäviikolla. Illalla 9:30 maissa olin tulossa kyläseuran johtokunnan kokouksesta ja auto lähti totaalisesti lapasesta. Seuraavaksi huomasin olevani syvällä ojassa. Vauhtia ei ollut paljon, joten mihinkään ei sattunut ja autokin vain säikähti.Aamuun asti se siellä joutui olemaan, kunnes kiltti naapuri veti sen ojasta traktorillaan.
Kaikista eniten säikäytti se, että ei ollut kännyä mukana ja tiesin ettei meidän tiellä kulkenut enää autoja ja niin pimeää oli, että meinasi iskeä panique ja iskikin.
Eihän siinä auttanut muuta, kuin alkaa etsiä tietä sen pimeyden keskeltä, joka sitten löytyikin. Onneksi ei ollut pitkä matka kotipihaan, vaikka välillä se tuntui siltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti