torstai 27. kesäkuuta 2013

Kakkukatastroofit

Sanotaan, että parhaiten oppii virheiden myötä. Pitänee paikkansa myös leipomisessa, vai pitääkö?

Olen leiponut täytekakkuja nyt muutaman vuoden "tositarkoituksella", eli halunnut kehittyä kakunleipojana. Kakkupohja, täytteet ja koristelut ovat olleet oppimisalueita.

Kakkupohjat:
Siis kakkupohjan voi tehdä kahdella eri tavalla, onnistuen tai epäonnistuen. Leivontablogeilemalla saa vinkin sieltä, toisen täältä. Halu kokeilla uusia vinkkejä valtaa mielen ja valitettavasti kokeilen niitä aina sellaiseen kakkuun, jonka pitää olla huomenna juhlapöydän kunkku, aaaah-huokailujen kohde kauneutensa ja makunsa johdosta. Siinä ensimmäinen, suurin mokani, josta on päästävä eroon.

Pari esimerkkiä:
Siinä vaiheessa kun luovuin vanhasta menetelmästä mitata ainesosat kakkupohjaan (laisllinen munia+sokeria+jauhoja), aloin etsiä omaa toimivaa kakkupohjareseptiä. Löysin sellaisen ensi yrittämällä, josta kuvakin tässä blogissa.
Se oli kuuden munan kakku, jota olen sitten käyttänyt menestyksellä. Ok, mutta entäs sitten, kun tarvitsen suuremman kakun? Sellaisen ei vetopohjakakkua, vaan pyöreän noin 25-30 henkilölle.
Nettiin ohjetta etsimään ja löysinkin taas ohjeen. Mutta, siinä neuvottiin käyttämään jo unohoitettua metodia. Ajattelin sitten, että ok, kai tämän näin voi tehdä TÄMÄN kerran. Totta kai se kahdeksan munan kakku olisi onnistunut, jos en olisi lukenut jostain, että paras kakkupohja tulee kun paistaa kakun 150 asteessa. Kokeillaan, tuumin ja kakku lässähti tunnin paistamisen jälkeen ja jäi keskeltä puolikypsäksi.
Mitä, mitä, mieleni huusi tuskassa. Nettiin - ja sieltä löytyi vastaus - 150 asteessa ei kakku (ainakaan noin iso) paistu kypsäksi.
No joo, täytin kakun kuitenkin ja laitoin kylmään yön ajaksi. Tynkä, mikä tynkä. Ja ihme tapahtui yön aikaan, alitajuntani herätti minut neljän maissa ja kertoi, että teepä yksi neljän munan kakku ja käytä sitä yhtenä osana. Ei kakku pilalle mennyt, mutta ei ollut niitä parhaita onnistumisiakaan, eli moni kakku päältä kaunis.

 

Tähän kakkuun tuli siis 12 munaa, eli siitä tuli paaaaaljon isompi kuin tarvis vaati. Täytteenä mansikkamousse ja sitruunatahna.
Mansikat olivat TOOOOSI hyviä. Kermana Floora vispi terästettynä vaniljakreemijauheella. Kiilteenä hillosokeri+vesi, toimii ihan hyvin.
Pieni vinkki: viipaloin mansikat keitettyjen kananmunien leikkurilla. Hieman on sottaista puuhaa, mutta jos on paljon viipaloitavaa, niin se on ihan hyvä apuväline.