Dooris pikkuinen nukkui pois omalla pedillään viime kesän loppupuolella. En ole pystynyt edes kirjoittamaan blogiin tästä asiasta, niin on ollut suru.
Nyt on Dooris Mattimopsin kanssa koirien taivaassa ja tuoksuu mansikoilta.
Minä niin toivoin, että Dooris saisi kuolla kotona ja niin siinä sitten kävikin. Ensin se alkoi oksentelemaan ja sitten lakkasi syömästä ja viimein juomasta. Pari vuorokautta siinä sitten meni, kun voimat loppuivat eräänä yönä ja Dooris kuoli.
En edes miettinyt eläinlääkärille menoa, koska se ei valittanut, eikä tuntunut olevan kivuissa. Heikkohan se oli viimeisen vuorokauden, tuskin pysyi jaloillaan. Sitten viimeiset tunnit se läähätti, tuliko lie ne kivut sitten viime metreillä.
Vielä pari päivää sitten kuulin mopsin kynsien rapinaa eteisestä kun istuin terassilla. Käännyin katsomaan, että sieltä se Dooris kohta tulee ulos aurinkoon lämmittelemään.
On välillä niin ikävä :(
